Pitfalls (bc one-shotteja)

Jäätyneet kyyneleet (Oleksi)

Aleksi

Katselen hiljaa hautakiveä, jonka eteen on aseteltu muutama kynttilä. Omassa kädessäni on myös yksi. Kävelen varovasti hautakiven luo ja asetan kynttilän sen viereen lumihankeen. Palaan takaisin hautakivien välissä kulkevalle polulle ja huokaan syvään. Hengitykseni höyrystyy, sillä ulkona on vähintäänkin 15 astetta pakkasta.

Hauta jonka edessä seison on isovanhempieni. Heidän kuolemastaan on jo useampi vuosi, mutta silti täällä käyminen pysäyttää joka kerta. Se tavallaan muistuttaa elämän hetkellisyydestä. Tunnen Ollin nappaavan kädestäni kiinni ja hymyilen hänelle pienesti. Seisomme hetken hiljaisuuden vallitessa ja nojaan hänen olkapäähänsä.

"Mentäiskö?" Olli kuiskaa ja hakee katsekontaktin kanssani. Nyökkään ja lähdemme kävelemään kohti Ollin autoa. Istumme autoon ja Olli pistää heti lämmityksen täysille. Radiosta soi joululaulut, kun lähdemme ajamaan kohti Ollin lapsuudenkotia. Onhan nyt kuitenkin jouluaatto.

Olli hyräilee radiossa soivien joululaulujen mukana ja naputtelee rattia samalla. Olemme sopineet kummankin perheen kanssa, että vietämme joulun Ollin vanhemmilla, sillä vanhemmistamme oli tullut hyviä ystäviä jo ennen kuin aloitimme seurustelemaan viime keväänä.

Katselen ajatuksissani ulos ikkunasta, sillä haudoilla käyminen oli saanut minut miettimään asioita. Lähinnä sitä kuinka tärkeäksi suhteeni Olliin oli muodostunut vajaan vuoden aikana, minkä olimme ehtineet viettää yhdessä. En voisi enää kuvitella elämää ilman häntä.

"Kaikki ok?" Olli kysyy ja laskee toisen kätensä reidelleni. Hän vilkaisee minua nopeasti hieman huolestuneena, mutta kääntää katseensa nopeasti tiehen, ettei ajaisi ojaan. "Juu, oon iha ok" mutisen vastaukseksi ja lasken oman käteni Ollin käden päälle.

Olli

Huomaan automatkalla ettei Aleksilla ole kaikki ihan hyvin. Hän on koko matkan todella vaisu, mutta kysyttäessä vakuutti olevansa täysin kunnossa. Kaarran autoni vanhempieni pihaan ja pysäytän sen vanhempieni ja Aleksin vanhempien autojen taakse. Paikalla on mitä todennäköisimmin myös sisaruksiamme, mutta he ovat varmaankin tulleet joko taksilla tai vanhempiensa kyydillä, sillä pihassa ei näy muita autoja.

"Mä tiiän ettei kaikki oo hyvin" sanon ja käännyn nyt katsomaan Aleksia kunnolla. "Kerro mulle nii voin tehä ehk asialle jotain" jatkan. Aleksi katsoo minua surullisen näköisenä ja päätän kiertää toiselle puolelle autoa halatakseni tätä.

Avaan apparin puolen oven ja vedän Aleksin ylös halaukseen. Tunnen hänen alkavan itkeä ja vetäydyn halista nähdäkseni hänen kasvonsa. "Heiii ei mitään hätää, mä oon tässä" sanon ja vedän hänet uuteen halaukseen, joka saa hänen itkunsa vain yltymään.

"Ethän sä ikinä jätä mua?" Aleksi kysyy ääni väristen kyyneleet silmissä. Katson häntä hieman hölmistyneenä. En tiedä mistä hän sai moisen asian päähänsä. "En tietenkää! Mistä sulla ny tollanen tuli mielee?" kysyn ja pyyhin tuon kyyneleitä peukalollani. "Noku, noku oltiin siel haudalla.....ja mietin vaa.....et en haluu ikinä menettää sua" tuo saa takelleltua itkun välistä. Minuakin alkaa itkettää.

"Voi rakas, en mä ikinä jätä sua, jos se on vähääkään musta kiinni" sanon ja vedän tuon tiukkaan haliin. Hän edelleen nyyhkyttää vähän, mutta pahin itku on jo laantunut. "Hei älä itke, sun kyyneleet jäätyy ja se tuntuu ikävältä" sanon ja hymyillen pyyhin tuon kyyneleitä. Tuo naurahtaa vähän ja katsoo minua syvälle silmiin.

"Sä et tiiäkkää kui paljo mä rakastan sua" Aleksi sanoo ja nostaa toisen kätensä poskelleni. "Jos rakastat mua lähellekkään yhtä paljon ku mä sua, ni kyllä mä tiiän" vastaan ja liikun lähemmäs häntä siirtäen käteni tuon alaselälle. "Mä rakastan sua vielä sitäkin enemmän" tuo vastaa ja painaa pehmeät huulet huulilleni.

Suudelma on pitkä ja täynnä rakkautta. Aleksin kädet ovat niskassani ja minun käteni edelleen tuon alaselällä. Ympärillämme sataa hieman lunta, mutta en kiinnitä siihen huomiota, sillä koko fokukseni on täysin Aleksissa.

"Ikävä keskeyttää teidät, mutta tulkaa nyt sisälle sieltä pakkasesta ennen kuin palellutte!" kuulen äitini huutavan ovelta. Tunnen Aleksin hymyilevän huuliani vasten, ennen kun hän vetäytyy suudelmasta. Hymyilemme toisillemme ja menemme nappaamaan autoni takapenkiltä kamamme. Sitten lähdemme käsikädessä kävelemään pihatietä kohti äitini auki jättämää etuovea.

Sanoja 576

Tää teksti tuntuu olevan vähän poukkoilevaa, mut halusin tehä teille tällasen joulusen pätkän ni tässä se ny ois. Hyvää joulua kaikille <3