Pitfalls (bc one-shotteja)

Ajomatka (Jaleksi)

Aleksi

Ajelemme Joonaksen kanssa kohti Oulua. Joonaksen kaveri oli tuunannut tämän kitaraa ja olin luvannut lähteä ajamaan hänen kanssaan hakemaan sitä. Lähdimme puoli yhden aikaan päivästä ja takana on nyt muutama vessa tauko. Lähtisimme parin päivän päästä tähän mennessä suurimmalle maailman kiertueellemme, joten palaamme Oulusta Helsinkiin vielä tämän päivän aikana.

Kello lähenee puoli seitsemää illalla ja alamme olla perillä. Joonas selittää hurjasti käsillään elehtien mihin suuntiin minun pitää kääntyä ja huvittuneena yritän pysyä tuon selityksen mukana. Siinä sivussa hän osoittelee kaikkia paikkoja, joissa he ovat jätkien kanssa viettäneet aikaa, käyneet koulua ja tehneet musiikkia. Pienen ajon jälkeen pääsemme vihdoin Joonaksen kaverin pihalle. Päätän jäädä autoon odottelemaan, sillä Joonas sanoi, ettei hänellä menisi kauaa.

Selailen kännykälläni Spotifytä ja yritän etsiä meille jotain kivaa ja tarpeeksi pitkää soittolistaa paluu matkalle. Olen kiitollinen, että sain tulla Joonaksen kuskiksi, sillä tuleva kiertue stressaa minua melko paljon ja yksin kotona ajatusteni kanssa kökkiminen ei ole kauhean mukavaa tässä tilassa. Sitä paitsi vietämme aika vähän kahden keskistä aikaa Joonaksen kanssa, joten on mukavaa tutustua häneen paremmin.

Kohta edellä mainittu kitaristi palaakin ystävänsä ovelta leveästi hymyillen oman kitaransa kanssa. Pakko myöntää, että Joonaksen kaveri on tehnyt mahtavaa työtä kitaran tuunauksen kanssa. Nousen autosta ja menen avaamaan takarontin, jotta kitara saataisiin sinne. Joudun heittää muutamat roskat ja ylimääräiset roinat takapenkille, koska kitara ei olisi muuten mahtunut. Kun Joonas pääsee autoni luokse, esittelee hän innoissaan kitaraansa. Pidän siitä kuinka paljon hän saa iloa pienistä asioista elämässä ja siitä, kuinka hän onnistuu usein jakamaan sitä iloa muillekkin.

Kehun tuon kitaraa ja hän laskee sen sitten varovasti takaronttiin. Kun kitara on paikoillaan lyön luukun kiinni. "Jaksaks viel ajaa, voin kyl ajaa jos et", Joonas ehdottaa, mutta pudistan päätäni. "Mä lähin sun kuskiks, joten mä ajan. Valitsin meille kivan soittolistanki", kerron ja istun takaisin autoon. Joonas nyökkää hymyillen ja istuu myös. Niin alkaa matkamme takaisin kohti Helsinkiä. Kello on seitsemän, joten olemme kotona noin puoli kahden aikaan yöllä, ellemme pysähdy pitämään kovin pitkiä taukoja.

Lähden ajamaan samaa reittiä takaisin, mitä tulimmekin. Joonas hyräilee kaiuttimista soivien biisien mukana ja saa hymyn pyrkimään kasvoilleni. Kohta kaiuttimista tärähtää soimaan PMMP:n rusketusraidat ja Joonas vääntää ääniä kovemmalle. Hän alkaa laulaa kovaa biisin mukana ja saa pian minut mukaan, vaikken osaakkaan kuin kertosäkeen.

"Mulla on sulle pikkuinen salaisuus, alaston mies on mulle asia uus", Joonas hoilaa ja lisää sitten perään: "Tai no itseasiassa ei kyl oo uus juttu." Repeän totaalisesti ja Joonas hymyilee omahyväisesti saatuaan minut nauramaan. Hetken päästä kertosäe alkaa ja laulamme molemmat täysillä.

"Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle. Näytä mulle missä sul on rusketusraidat, piirrä ne kartalle"

Fiilistelemme biisiä ja kun se loppuu, lepää huulillani leveä hymy. Autossa musiikin kuuntelu ja mukana laulaminen on parasta. "Me voitas kyl heittää housut ja paidat pois ja sit sä voisit esitellä mulle sun rusketusraidat", Joonas virnistää ja pyöräytän silmiäni huvittuneena. Hänellä on ikuinen flirttailija puoli, eikä hän voi vastustaa kiusausta käyttää sitä, oli hän sitten kenen seurassa tahansa. "Sinä ja sun rusketusraitas", naurahdan, samalla kun huomaan upean järvimaiseman avautuvan edessämme. Katselen sitä lumoutuneena, mutta Joonas keskeyttää ihailuni. "Haittaisko sua, jos pysähdyttäis toho järvenrantaa? Voitas pitää jalottelu / röökitauko", Joonas ehdottaa ja nyökkään tuolle. Kaarran autoni jonkinlaiselle taukopaikalle, josta näkee täydellisesti järvelle jota valaisee tällä hetkellä upea auringonlasku.

Kello lähenee puolta yhtätoista illalla ja liikennettä on todella vähän. Viimeisestä vastaan tulleesta autosta on jo reilu puolituntia, joten saamme olla rauhassa. Astun ulos autosta ja jään ihastelemaan näkymää. Joonas kävelee vähän kauemmas ja sytyttää röökinsä. Itse siirryn istumaan autoni konepellille. Katselen maisemia ajatuksissani. Kiertue stressaa minua, sillä tulemme olemaan todella pitkään pois kotoa. Mitä jos kyllästynkin jätkiin ja saan hermoromahduksen? Tai entä jos Rillalle käy jotain poissaollessani? En antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi. Tietenkin Rilla on kiertueen ajan vanhemmillani hoidossa, mutta mitä vain voi tapahtua.

Huomaamattani Joonas on palannut lähemmäs autoa ja puhaltaa nyt savuja naamalleni. Nyrpistän nenääni. "Mitä little-man miettii?" hän kysyy, tumppaa tupakkansa ja siirtyy konepellin reunan yli roikkuvien jalkojeni väliin seisomaan. Hän on todella lähellä. "Kiertue vaa vähä stressaa", väläytän tuolle pienen hymyn. En voi olla huomaamatta, kuinka sydämeni hakkaa luonnottoman nopeasti, tuon laskiessa kätensä reidelleni. Toisen kätensä hän laskee lanteilleni, mikä saa minut värähtämään.

"Pitäskö mun viedä sun ajatukset muualle?" Joonas kuiskaa aivan korvani juurelta ja saa kylmät väreet juoksemaan läpi kehoni. Nielaisen ja nyökkään hetken mielijohteesta. Kohta tunnen tuon huulet vastaavillani. Suudelma on ahnas ja täynnä puhdasta halua. Pian tuo siirtää huulensa kaulalleni. Ehkä tämä oli juuri se, mitä kaipasinkin.

Sanoja: 715