Yökylässä (Oleksi)

563 31 6
                                    

Olli

Seisoskelen vessajonossa festareiden bäkkärillä. Olimme juuri vähän aikaa sitten vetäneet lyhyen keikan ja yleisöä oli ihan kiitettävästi. Tietenkin matkaa isoille lavoille on reilusti, mutta meiltä ei taistelutahtoa puutu, vaikka se viidessä vuodessa on meinannut hiipuakin.

Vessan jono on pitkä, joten ehdin katsella ympärilläni olevia ihmisiä. Huomioni kiinnittää blondi, minua hieman nuoremman näköinen jätkä. Hän juttelee jonkun kaverinsa kanssa ja säätää korvamonitorejaan. Katselen häntä hymyillen. Harvat ihmiset kiinnittävät huomioni tällä tavalla, mutta tässä blondissa on jotain kiinnostavaa.

Huomaan vessa jonon liikkuneen ja pääsenkin itse hoitamaan tarpeeni. Teen sen nopeasti nähdäkseni tuon blondin vielä. Astuessani ulos vessasta skannaan lähellä olevia ihmisiä katseellani. Kohta huomaan blondin lavan vierellä. Katseemme kohtaavat ja hän hymyilee minulle ujosti. Vastaan hymyyn ja olen juuri suuntaamassa tuon luokse, kun Joonas tulee keskeyttämään aikeeni. "Hei meijä pitää lähtee. Jätkät haluu baarii", hän sanoo. Hän alkaa vetää minua kohti keikkabussiamme ja yritän vilkuilla olkani yli, nähdäkseni blondin pojan vielä. Hän on kuitenkin kadonnut. Huokaisten seuraan Joonasta ja lähdemme porukalla baariin.

Time skip pari tuntia

Istun baaritiskin ääressä ja juttelen baarimikolle. Olemme vanhoja tuttuja, sillä tämä on kaveriporukkamme vakkari baari ja olimme baarimikon kanssa samaan aikaan lukiossa. Kohta hänen pitää lähteä palvelemaan toista asiakasta ja jään istuskelemaan itsekseni. Muut bändiläiset istuvat kulmapöydässä ja vetävät shotteja, mutta itse jäin suustani kiinni. Ja toisaalta se ei haittaa minua ollenkaan, ei oikein ole edes fiilistä juoda. 

Hetken istuskelun jälkeen lähden käymään vessassa. Päästessäni vessoille, unohdan kuitenkin suunnitelmani, sillä yhdestä kopista kuuluu rajua oksentamista. Kun oksentaminen loppuu koputan kyseisen kopin oveen. "Hei onks sul kaikki hyvin?"kysyn ja pian ovi avautuu. Seisomme kasvotusten saman blondin miehen kanssa, jonka olin nähnyt aiemmin bäkkärillä. Hämmennyn hiukan tuon katsoessa minua kirkkaan sinisillä silmillään. 

"Shä oot se tyyphi sielt festhareilt", hän sössöttää erittäin humalaisesti. "Joo, oon Olli", hymyilen pienesti ja siirryn pois tuon edestä. "Mhä oon Alekshi", hän hymyilee ja ottaa askeleen lähteäkseen vessasta, mutta horjahtaa ja kaatuu suoraan syliini. "Sä oot tainnu juoda vähä liikaa", naurahdan ja autan tuon omille jaloilleen. Yhtäkkiä Aleksiksi esittäytyneen pojan silmistä alkaa valua kyyneleitä. "Hei hei hei, ei mitää hätää", lohdutan ja nostan käteni tuon harteille. Yllätyn kun tuo kietoo kätensä ympärilleni, mutta vastaan kuitenkin halaukseen ja annan tuon itkeä itseäni vasten. 

"Mikä on?" kysyn kun tuo hetken kuluttua rauhoittuu vähän. "Mun poikaystävä jätti mut ja meijä hotellihuone oli sen nimellä, ni mul ei oo mitää paikkaa mihi mennä", tämä selittää surkeana, kuulostaen astetta selvemmältä, kuin hetki sitten. "Hei ei hätää, mä asun iha täs lähellä jos haluut tulla mun luo yöks", ehdotan sen enempää ajattelematta. Aleksi näyttää epäröivältä ja tajuan kuinka ehdotukseni kuulosti juuri siltä, että yritän vain päästä tuon housuihin. "Sä voit nukkuu mun vuodesohvalla", lisään ja tuon kasvoille leviää helpottunut hymy. "No jos siit ei oo vaivaa", hän hymyilee. "Ei tietenkää. Pitäähä kaveria auttaa hädässä", hymyilen takaisin. "Ai me ollaa kavereita?" hän kysyy huvittuneena. "Joo", vastaan ja lähden taluttamaan häntä ulos vessasta.

Käyn ilmoittamassa jätkille, että lähden kotiin. Joonas katsoo takanani seisovaa Aleksia ja kohottaa minulle kulmiaan merkitsevästi. Pyöräytän silmiäni ja pudistan päätäni. Kerron heille ottavani Aleksin luokseni yöksi, koska tällä ei olisi muuten yöpaikkaa ja muut nyökkäilevät ymmärtävinä. Lähdemme Aleksin kanssa suntaamaan koti kämppääni. Matkan teko on melko hidasta, sillä tuo oli kumminkin juonut melko paljon. Pääsemme kuitenkin perille ja avaan meille oven. Aleksi katselee uteliaana ympärilleen ja häviää olohuoneeseen, ennen kuin edes ehdin saada omia kenkiäni pois. 

Pitfalls (bc one-shotteja)Where stories live. Discover now