Pitfalls (bc one-shotteja)

Tähdenlento (Jiko)

Niko

Istun sohvalla jonkun Joelin bileissä. En tunne häntä kovin hyvin, tiedän vain, että hän on pari vuotta minua vanhempi. Olin tullut parhaan kaverini Joonaksen kanssa, hän ilmeisesti tunsi Joelin jostain. Musiikki soi täysillä ja jengi alkaa olla melko kännissä, minä mukaan lukien. En tosin ole läheskään yhtä kännissä kuin Joonas. Minulla ei ole hajuakaan missä päin hän huitelee.

Joonaksen kaveri Olli tulee luokseni. Hän on minua vuoden nuorempi. "Voisiks sä ottaa Joonaksen teijän luo? Sen äiti tappaa sen jos se menee kotii tossa kunnossa", Olli kysyy. Hän joutuu lähes huutaa, sillä musiikki on niin kovalla. Hänenkin äänensä sammaltaa, mutta hän ei luultavasti ole juonut paljoa enempää kuin minä. 

"Miks sä et ota sitä teille?" kysyn ja vedän takkia niskaan. Olin juuri muutenkin lähdössä, sillä ei ole oikein biletys fiilis. "En voi, meijän äiti tuntee Joonaksen äidin", tämä selittää pahoitellen. Huokaan syvään. "Okei. Missä se on?" kysyn viitaten Joonakseen. "Tais mennä takapihalle röökille. Kiitti viel, oon palveluksen velkaa", Olli hymyilee ja lähtee jatkamaan biletystä. Lähden raahautumaan takapihalle.

"Nikoooo!" erittäin humalainen ääni hihkaisee ja kohta joku roikkuu kaulassani. "Moi sullekki Joonas", hymähdän ja työnnän tuon hieman kauemmas itsestäni. Hänen kasvoilleen leviää pettynyt ilme. Joonaksesta tulee aina vähän läheisyydenkipeä kännissä ja melko usein olen hänen läheisyytensä kohde. "Eiköhä meijän oo aika lähtee kotii. Sä tuut yöks mun luo", kerron ja tämä päättää heittäytyä hankalaksi. "Eikäää. Vastaha nää bileet alko", tuo marisee ja heittäytyy maahan makaamaan. Se herättää porukassa tirskahduksia. Pyöräytän silmiäni. 

Pakko turvautua koviin keinoihin. Kyykistyn tuon viereen ja tämä katsoo minua tuimasti. "Jos lähet nyt mun mukaa, ni saat nukkuu mun vieressä", kerron tuolle vastahakoisesti. "Oikeesti?" Joonas kysyy innoissaan ja on hetkessä taas pystyssä. "Joo", huokaan. "No mitä me täs enää tehää?" tuo kysyy ja lähtee raahaamaan minua takapihalta talon läpi eteiseen. Sanon ohimennen moikat Joelille. "Kiitti et viet sen. En haluu et se oksentaa taas olkkarin matolle", Joel naurahtaa ja katsoo minua vähän säälivästi. "Eipä mitää", huokaan.

Pääsemme pihalle ja nyt edessä olisi noin kahden kilometrin matka kotiin. Luojan kiitos Joonas pysyy pystyssä, muuten olisin jättänyt hänet Joelille. Pihalla on vähän viileää, sillä on jo alkusyksy. Taivas on kirkas ja sielä näkyy tähtiä. Joonas pitää edelleen kädestäni kiinni. Se tuntuu kivalta.

"Kato Niko! Tähdenlento!" Joonas hihkaisee ja ehdin juuri nähdä pimeän taivaan halkaisevan valon. "Nyt saa toivoo", naurahdan ja olen jatkamassa matkaa, mutta Joonas jää paikalleen seisomaan. "Tuu jo", kehotan ja pysähdyn vähän matkan päähän. "Oota mun pitää keksii mitä toivon", tämä vastaa keskittyneesti. Huokaan ja istun katukivetyksen reunalle. 

Hetken päästä Joonas suostuu taas jatkamaan matkaa. Kävelemme hetken hiljaisuudessa ja Joonas nappaa taas kädestäni kiinni. Vilkaisen häntä sivusilmällä ja kohtaan hänen humalaisena hymyilevät kasvonsa ja kirkaansiniset silmänsä, jotka tuntuvat hehkuvan katuvalojen loisteessa. Hymyilen hänelle pienesti takaisin.

"Niko, arvaa mitä", Joonas aloittaa. Hän ei sitten tunnu pysyvän hetkeäkään hiljaa. "No?" kysyn ja pysähdyn. Käännän kasvoni häneen ja huomaan tuon olevan yllättävän lähellä. "Mä tykkään susta aika tosi paljo", Joonas kertoo ja hymyilee. "Nii mäki tykkään susta", vastaan ja olen jatkamassa matkaa, kun tuo pysäyttää minut. "Ei ku sä et tajuu", tuo marisee. "No mitä ny", huokaan. "Ku mä tykkään susta oikeesti tosi paljo", Joonas selittää turhautuneena. "Niinhä sä just sanoit. Ja mä sanoin et tykkään susta", naurahdan vähän varautuneena. En oikein tajua, mitä hän yrittää vihjata.

"Mut mä tykkään susta enemmän ku kaverina", tämä ilmoittaa. Jäädyn totaalisesti. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Olemme olleet niin pitkään kavereita, että luulin tietäväni Joonaksesta kaiken. Ilmeisesti hän on kutenkin salaillut asioita ja päätti tuoda ne kaikki esille kännissä. "Joonas sä oot kännissä", tuhahdan ja lähden raahaamaan tätä eteenpäin. "Niko voiks sä pussaa mua?" tuo kysyy anovasti ja haraa vastaan. Punastun rajusti, mutta onneksi ulkona on tarpeeksi pimeää, ettei se näy. "En, Joonas nyt jatketaa matkaa", vastaan. 

Tämä ei ole kuitenkaan kanssani samaa mieltä, vaan vetää minut lähemmäs itseään. Seisomme nyt aivan vastatusten ja pystyn haistamaan alkoholin tuon hengityksestä. Kohta tuo painaa huulensa huulilleni. Yllätyn hieman, mutta en saa kroppaani toimimaan, vaan vastaan automaattisesti tuon suudelmaan. Tuo vie kätensä niskaani ja siirrän omani tuon lanteille. Joonaksen huulet ovat pehmeät ja maistuvat alkoholilta, sekä pienesti joltain muulta. En kuitenkan tunnista makua.

Tunnen tuon kädet hiuksissani ja vedän tuota lantiosta lähemmäs. Suutelemme aikamme tähtitaivaan alla, kunnes on pakko vetäytyä kauemmas. Kumpikin meistä hengittää raskaasti. Hengityksemme höyrystyy kylmässä ulkoilmassa ja pystyn nähdä Joonaksen poskien punoittavan. Jokin pääni sisällä yrittää saada minua vetämään Joonaksen uudelleen lähelleni, mutta en kuitenkaan tee sitä. Vähin äänin jatkamme matkaamme. 

Vartin kävelyn jälkeen pääsemme vihdoin talolleni. Kaivan avaimet taskusta ja avaan oven hiirenhiljaa. Käsken eleillä Joonasta olemaan hiljaa. Menemme sisälle ja riisumme ulkovaatteemme. Sitten lähdemme yläkertaan huoneeseeni. 

Huoneessani Joonas heittää vaatteensa välittömästi pois ja kömpii sänkyyni peiton alle. Katson tapahtumia hämilläni. Joonas levittää kätensä ja käskee tulemaan viereen. Kai se on pakko, kun kerran hänelle lupasin. Riisun farkkuni ja hupparini ja kömmin sitten tuon viereen. Joonas ryömii heti kiinni minuun. Hänen kroppansa tuntuu lämpimältä omaani vasten. Hän nostaa katseensa minuun tyytyväisesti hymyillen. En voi vastustaa kiusausta vaan painan huuleni varovasti tuon huulille. Suutelemme jälleen hetken ja sitten Joonas painaa päänsä rintakehälleni. Siirrän käteni silittämään varovasti tuon hiuksia.

"Mun toive toteutu", Joonas mutisee unisesti. "Mitä sä toivoit?" kysyn ja hymyilen pienesti. "Toivoin, et sä pussaisit mua", tuo kertoo ja tunnen tuon hymyilevän minua vasten. En voi estää hymyn pyrkimistä kasvoilleni. "Öitä Niko." "Öitä Joonas" 

Sanoja: 868

Siinä teille vähä jotai epämäärästä söpöilyy :)