Pitfalls (bc one-shotteja)

Tähdenlento pt2 (Jiko)

Niko

Herään aamulla tuhisevan pörröpään alta. En voi estää leveää hymyä nousemasta kasvoilleni, kun katselen äärimmäisen suloiselta näyttävää poikaa. Ajatukseni ovat vähän solmussa tällä hetkellä. Minulla ei ole koskaan ollut muita kuin kaverillisia tunteita Joonasta kohtaa ja yhtäkkiä yhden illan jälkeen jotkin muut tunteet tuntuvat räjähtävän päin naamaa. Siirrän käteni silittämään tuon hiuksia ja vedän tuon ominaistuoksua keuhkoihini. Miten kukaan voikaan tuoksua noin hyvältä?

Hattarapää on kietonut kätensä tiukasti kroppani ympärille ja se on tavallaan hellyyttävää. Muistaakohan hän mitään eilisestä? Joonas alkaa pikkuhiljaa näyttää elonmerkkejä ja availla silmiään. Ote kroppani ympärillä heltyy ja hämmentynyt katse kohtaa omani. "Huomenta", kuiskaan hiljaa. "Huomenta" tuo vastaa.

Blondi nousee istumaan ja siirtyy vähän kauemmaksi minusta. Hänen poskiaan koristaa kirkas puna. Nousen myös istumaan. "Onks sul huono olo? Joit eilen aika paljo", kysyn ja vilkaisen tuon kasvoja. Tuo vain pudistelee päätään ja näprää peiton kulmaa. 

"Miten mä päädyin tänne? En muista mitää sen jälkee ku pelattii sitä juomapelii Joelilla", tämä kysyy varovasti. "Olli pyys et toisin sut tänne, ettei sun äiti vetäis kilareita", kerron ja naurahdan pienesti. "Kiitos", hän mutisee ja vilkaisee ensin paidatonta yläkroppaansa ja sitten minun vastaavaa. "Ei kai me...?" hän aloittaa silmät suurina ja keskeytän hänet pudistamalla päätäni. "Ei. Lupasin vaa nukkuu sun vieressä ku et muute suostunu lähtee sielt bileistä", kerron pienesti punastuen. "Sori", Joonas naurahtaa ja punastuu itsekin.

"Haluuks aamupalaa?" kysyn ja nousen sängystä pukemaan housuja päälleni. Paitaa en vaivaudu laittamaan. "Voin mä ottaa", hän nyökkää ja nousee itsekin ylös. Hän nappaa hupparinsa lattialta, mutta katsoo sitä vähän inhoavasti. "Ei sun oo pakko laittaa sitä. Alakerras on aik lämmin", sanon ja avaan huoneeni oven. "Mut jos haluut jotai päälles, ni ota mun kaapista vapaasti", kehotan ja lähden sitten edeltä alakertaan.

Hetken päästä Joonas kipittää keittiöön päällään minun hupparini. Se on hänelle hieman iso ja näyttää siksi melko suloiselta. Kaveritasolla siis..... "Huomenta. Ai Joonas säkin täällä", äitini tulee keittiöön ja katsoo Joonasta yllättyneenä. "Joo", Joonas naurahtaa. Äitini katoo meitä hetken ja katsoo minua sitten merkitsevästi. Katson häntä kysyvästi, mutta hän vain pudistaa päätään. "Mä meen olkkariin ni saatte syyä rauhassa", äiti hymyilee ja lähtee sitten olkkariin. 

Laitamme itsellemme aamupalaa hiljaisuudessa. Olen peruuttamassa pois jääkaapilta, kun törmään Joonakseen. Käännyn ympäri ja päädymme seisomaan lähekkäin katsoen toisiamme silmiin. Joonas punastuu ja astuu askeleen taaksepäin. Hän näyttää miettivältä. 

"Nähtiiks me eilen tähdenlento?" hän yhtäkkiä kysyy ja katsoo minua kirkkailla silmillään. "Nähtiin. Hassua et muistat", naurahdan. "Mä luulin, et se oli unta", hän mutisee ja lehahtaa punaiseksi. "Ei kyl me tähdenlento nähtiin. Käskin sun toivookki", kerron varovasti. En halua paljastaa tuolle, että suutelimme, sillä olen edelleen vähän hukassa tunteideni kanssa. Joonas nyökkää ja kääntyy takaisin voitelemaan leipäänsä. Seisoskelemme kumpikin vierekkäin keittiösaarekkeen vieressä ja jatkamme aamupalan tekemistä.

"Niko?" kuulen tuon kysyvän ja siirrän katseeni häneen. "Suudeltiiks me eilen?" hän kysyy ujosti ja pitää katseen tiukasti kurkuissa. En saa sanoja suustani. En tiedä pitäisikö minun valehdella vai puhua totta. Kerrankin kuitenkin päädyn totuuteen. "Joo, kahesti. Sanoit kans et tykkäät musta enemmän ku kaverina", mutisen vastaukseksi ja annan ääneni hiipua loppua kohden. Joonas punastuu rajusti. "Sori mä...mä...mä en tiiä mikä muhu meni", tämä takeltelee ja nostaa kätensä tuskaisena hiuksiinsa. "Hei ei hätää. Se on iha ok", hymyilen rauhoittavasti. "Mut onks se totta?" kysyn varovasti. Tuo vain nyökkää vastaukseksi.

Jokin sisälläni läikähtää. Oloni on iloinen, tuntuu kuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Käännän tuon itseäni kohti ja astun varovasti lähemmäs. Otan tuon käsistä kiinni ja näperrän hänen sormiaan pienesti hymyillen. Nostan katseeni Joonaksen silmiin. "Saanks mä suudella sua?" kysyn varovasti ja tuo nyökkää ujosti. 

Suljen välillämme olleen välimatkan ja painan huulemme yhteen. Hän ei maistu enää nii voimakkaasti alkoholilta, vaan huulien ominaismaku korostuu paremmin. En ole edelleenkään varma mikä se maku on. Joonaksen viileät kädet nousevat paljaalle rintakehälleni ja saan kylmiä väreitä. Itse olen nostanut käteni tuon poskille. Kohta kuitenkin irrottaudun suudelmasta ja katson tuota varovasti silmiin. Hän hymyilee minulle. "Mäki tykkään susta Joonas, mut oon tosi pihalla mun tunteista täl hetkellä, ni en usko et pystyn suhteeseen", kerron hiljaa ja näprään tuon hupparin hihaa. "Ei se mitää. Me voidaan selvittää sun tunteita yhessä, jos vaa annat mun auttaa", Joonas hymyilee ja vie kätensä niskaani. 

Nyökkään tuolle leveästi hymyillen. En olisi eilen uskonut, että seisoisin nyt keittiössämme parhaan kaverini kanssa suutelemassa. "Saanks mä ny suudella sua?" tuo kysyy vuorostaan ja nyökkään hymyillen. Lasken käteni tuon lanteille ja hän painaa huulemme yhteen. Suudelma on yhtä täydellinen kuin aikaisemmatkin. Emme huomaa keittiön ovelle ilmestynyttä pikkusiskoani. "Äitiiii! Niko ja Joonas pussailee keittössä!" Voi vittu.

Sanoja: 723

Toivottiin jatko-osaa. Toivottavasti tää vastas odotuksia :)