And Under The Stars

2. Pois mun mielestä millään..

Tulin äsken kotiin. Heitin takin eteisen kaappiin ja kengät telineeseen. Kävelin suoraan tänne, omaan sänkyyni. Yleisesti olen omasta ja muidenkin mielestä tosi iloinen ja hymyileväinen persoona. Tuntuu oudolta että tällaiset tunteet tuntuu näin voimakkaalta. Pitkästä aikaa pää tuntuu olevan aivan sekasin. Miten, joku jota ei tunne, voi saada pään näin sekasin? Ehkä olis parempi mennä nukkumaan ja miettiä tätä huomenna. Ainiin, vittu. kello on vasta jotain kaheksan. Emmä voi vielä mennä nukkumaan..

Time skip 1h
Pitäisköhän mun yrittää puhuu jollekki bändin jätkistä? Hemmetti ku on vaikeeta. No, Kai mä voisin yrittää.

                WHATSAPP - Joel Hokka

Minä: Moi, hei missä meet, ootko studiolla?

Joel: Moi oon just lähössä studiolta, miks niin?

Minä: amm- haluisin puhuu yhestä jutusta..

Joel: tuutko meille, voisin ottaa sut matkalla kyytiin?

Minä: joo käy

Joel: oon siinä koht, 10 min

Minä: joo

Okei mitä teen.. Mulla on noin 10 minuuttia aikaa kerätä itteni, jotta saan kerrottua tästä Joelille. Ää mitä mä teen. No kai se sit on menoo. Menen vessaan ja otan kamman kaapista. Kampaan hiukset jotenkin siistimmiksi ja pistän hieman hajuvettä. Menen eteiseen ja otan kengät telineestä. Puen ne ja otan takin kaapista, heitän avaimet lipaston päältä taskuun ja nappaan puhelimen mukaan. Avaan asuntoni oven ja kävelen ulos. Joelin auto näkyy jo vähän matkan päässä. Pysähdyn hetkeksi ja vedän syvään henkeä. Nyt se olis menoa. Astun Joelin autoon. "Moi" Joel sanoo iloisesti. "M-moi" vastaan ilmeisesti hieman epäröiden sillä Joel kysyy "jännittääks sua puhua siitä asiasta, äänes kuulostaa vähän epävarmalta". "Nojoo, kai mua sitte vähä jännittää" vastaan jälleen hieman jännittyneesti. Joel vain tyytyy nyökkäämään ymmärtäväisesti, ihana ystävä. Loppu matkan istuimmekin sitten hiljaa.

Joel avaa asuntonsa oven avaimillaan ja päästää minut ensin sisään, niin kuin aina. Otan kenkäni ja takkini pois ja suuntaan jo tutuksi tulleelle Joelin nahkasohvalle. Joel tulee viereeni hetken päästä. "Haluisitko nyt kertoo mistä halusit jutella?" Joel kysyy omalla tavallaan varovasti. Nyökkään ja alan puhua. "V-viime keikalla näin siellä yleisössä yhen jätkän..".  Joel kuuntelee kertomaani keskittyneesti. "Se oli jotenki outoa, heti kun huomasin sen jätkän, mun mahassa lensi tuhansittain perhosia" sanon hiljempaa loppua kohden. "Eli yrität nyt sanoa että oot homo?" Joel kysyy suoraan kiertelemättä sen kummemmin. Nyt olis tilaisuus. "No niin mä kai yritän.." sanon hiljaa. "Hei se on ihan ok" Joel sanoo rohkaisten. "Se ei ollu ehkä kuitenkaan se pää juttu.. En saa sitä jätkää pois mun mielestä millään.." sanon allapäin. Joel vain halaa minua. Olen onnellinen, en olisikaan halunnut välttämättä tässä tilanteessa kuulla mitään rohkaisevia sanoja. "Haluutko jäädä yöks? Jos mennään yhdessä aamulla studiolle?" Joel kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "Joo tuotko mulle peiton tähän vai?"
"Joo" Joel vastaa.

Joel toi minulle äsken peiton ja paremman tyynyn ja lähti sitten itse käymään suihkussa ja nukkumaan. Makoilen sohvalla, pimeässä Joelin olohuoneessa. Kyllä se puhuminen vähän helpotti, mutta päästä en sitä äijää pois saa. ehkä huomiset treenit veis ajatuksia muualle.

Toka osa :D kiitos näistä kahdesta lukukerrasta ekalle osalle :3 Käykää ihmeessä lukemassa mun muitakin tarinoita jos kiinnostaa!

                                  sanoja 486