And Under The Stars

9. Pakko saada kertoa..

Olli:
Pääsin kotiin ja kävin suoraan suihkussa. Vaihdoin vaatteet rentoihin housuihin ja johonkin huppariin, jonka satuin kaapista löytämään. Menin keittiöön ja tein pari leipää.

Aloin syömään, ja olin samalla puhelimella. Katoin mitä viestejä jätkiltä oli tullut, sillä aikaa, kun olin siellä kalliolla. Huomaan, että Aleksilta on tullut viesti.

Aleksii <3
A: haluisitko jutella, jäin viimeks vähän kesken
O: nojoo :) tuutko meille?
A: Tulossa, anna osote
O: ********* **
A: matkalla :)

Okei Aleksi on tulossa tänne. Nyt vois olla hyvä aika kertoa mun tunteista sitä kohtaan.

Ovikello soi. Menen avaamaan ja näen edessäni Aleksin. Tuon komean mustahiuksisen  miehenalun. Mun on pakko kertoa sille, en voi elää pitämällä sen asian salassa. Aleksin on saatava tietää tai meistä ei välttämättä koskaan tule mitään.

"Tuu peremmälle" sanon tuolle. Aleksi ottaa takkinsa ja kenkänsä pois ja kävelee perässäni sohvalle. "Otatko viiniä?" kysyn tuolta. "Jos säkin otat" hän vastaa. Nyökkään ja menen hakemaan lasit ja viinipullon. Kaadan laseihin viiniä. Otan lasit ja menen takaisin olohuoneeseen Aleksin luokse.

"Halusit puhua" aloitan keskustelun. Mua jännittää aivan liian paljon. Kädetkin meinaa täristä. "joo.." tuo vastaa ja on jatkamassa, mutta keskeytän hänet. "mä.. tai siis mun on pakko saada kertoa tää sulle, en vaan pysty pitämään tätä kauemmin mun sisällä" sanon mahdollisimman selvästi. Aleksi vastasi vain ilmeellä elehtiäkseen että kuuntelee ja on kiinnostunut.

"Se keikka jota olit kattomassa.." aloitan. Aleksi vain seuraa hiljaa vieressäni. "Mä näin sut siellä yleisössä.. ja varmaan sata perhosta lens mun mahassa sillon..." sanon hieman ujosti. Aleksin ilme on onnellinen, mutta hämmentynyt. "Keikan jälkeen muut meni käymään suihkussa, mä en menny.. mä en pystyny muutakuin istumaan maassa, ajattelemaan sua ja dokaamaan" sanon vähän peloissani. "Eka päivä keikan jälkeen yritin unohtaa sut ja kaiken muun dokaamalla, mutta aika pian mä tajusin, etten unoha sua vaikka joisin yhtenä iltana, muistaisin sut aamulla. Enkä mä vois koko mun elämää dokata..." kerroin tuolle vieressäni istuvalle pojalle, johon olin palavasti rakastunut. "Sit sä ilmestyit studiolle ja mä hämmennyin. Siks mä pyysin Joelia juttelemaan mun kanssa ja siks mun ensivaikutelman antaminen meni päin helvettiä.." sanoin ja annoin tuolla pojalle ilmeen, että olen lopettanut, jos hän haluaa nyt sanoa jotain.

sain vihdoin koko käsikirjoituksen tehtyä ja tiedän tasan miten tämä tarina päättyy sitten joskus.. :) en malta odottaa, että saan tätä pidemmälle ja pääsette näkemään mitä tapahtuu kaiken jälkeen ;) kiitos kaikille yli 100 luku kertaa <3

                                   sanoja 382