And Under The Stars

25. Koskaan..

Matka kestää vielä jonkun aikaa. Pojat oli tuoneet kaupasta mulle ja Allulle jotain leipiä. Vähän väsyttää jo tää autossa istuminen, mut onneks ollaan jo reippaasti yli puolen välin.

Pääsimme Oulun keskustaan äsken. Matka tuntu aika pitkältä, mut kun sai Allun vieressä istua, niin ei se niin paha ollut. Suuntaamme nyt majoituksiimme. Allu tulee mun luo yöks, koska mulla sattuu olemaan halpa pieni kämppä täällä Oulussa, jota pidän osan aikaa vuokrattavana. Tommi tosiaan ajoi koko matkan, ihme autoilija. Nojaa Tommi nyt kumminkin on ajamassa kohti mun kämppää.

Saavuttiin äsken mun kämpän pihalle. Noustiin Aleksin kans autosta ja otettiin laukut takakontista. Otan avaimet taskusta ja meen avaamaan mun kämpän oven. Menen sisälle ja katson ympärilleni. Täällä näyttää tosi karulta. En ole käynyt Oulussa pitkään aikaan, enkä ole tullut tälle kämpälle. Tästä talosta tulee mieleen menneisyys, joka ei ollut aina niin iloinen.. Aleksi ilmeisesti oli tullut sisään. "Olli onks kaikki hyvin, näytät jotenkin siltä, että olisit toisessa ulottuvuudessa" Aleksi sanoo, kun huomaa, että olen seissyt samassa paikassa jo pitkän aikaa. "Joo kaikki ok, vanhat muistot vaa vyöryy mieleen" sanon ja otan kengät pois ja menen peremmällä kämppään. Olen vuokrannut tätä kalustettuna, joten täällä on ihan perus huonekalut.

Kävin vessassa ja olin menossa olohuoneeseen. Matkalla päätin kuitenkin käydä makuuhuoneessa. Makuuhuoneessa oli yksi kaappi, joka on lukossa, siellä on minun tavaroita, joita en ottanut Helsinkiin mukaan. Avaan kaapin oven avaimella. Kaikki muistot valuu mieleen, kun näen taas pitkästä aikaa kaapin sisällön.

Otan kaapin hyllyltä yhden taulun. Tottakai alan itkeä ikävästä, miksi en? Kävelen makuuhuoneesta sohvalle. Istun siihen ja katson kuvaa. Aleksi tulee viereeni. Hän pyyhkii kyyneleeni sormellaan. "Kenestä toi kuva on?" Aleksi kysyy varoen. "Mun yhestä parhaasta kaverista" vastaan hiljaa. "Miks sua sattuu noin paljon kattoa tota kuvaa?" Aleksi kysyy. "Koska se kuoli.. sen hautajaiset oli pari vuotta sitten.. Sillon mä oon käyny viimeks täällä kämpällä. Emmä oo pystyny sen jälkee käydä täällä. Ainakaa yksin" vastaan tuolle. "Oon pahoillani" Aleksi sanoo ja halaa minua.

"Saanko kysyy, mihin sun kaveri kuoli?" Aleksi kysyy jonkun ajan hiljaisuuden jälkeen. "Haima syöpään" sanon hiljaa. Haima syöpä.. Se on niin petollinen sairaus.. Se voi kehittyä ilman oireita ja kun se ilmenee voi olla liian myöhäistä. Aleksi halaa minua ja alan taas itkeä. Ehkä olen väsynyt, jonka takia kaikki muistot tulee niin kovaa mieleen. "Aleksi mennääks nukkuu?" kysyn. "Mennää vaa" tuo vastaa.

Kävelemme makuuhuoneeseen ja menemme sängylle. Aleksi oli laittanut puhtaat lakanat, kun tulimme asunnolleni. Menen sängylle makaamaan ja Aleksi tulee viereeni makaamaan. Hän vetää peiton meidän päälle. Käännyn hänen suuntaan. "Olli mua pelottaa, et menetän sut..." Aleksi sanoo hiljaa. "Ai sen takii mitä mun kaverille kävi?" kysyn. nojoo ehkä siks tulee tunteet pintaan, mutta muutenkin pelottaa, ihan sama miten, mut pelottaa et menetän sut" tuo sanoo hiljaa. "Et sä menetä mua" sanon. "Koskaan?" "Koskaan" vastaan. Pian vaivumme molemmat syvään uneen.

Vähän pidempi luku! Anteeks ettei oo nyt tullu uusii osia. Ollu motivaatio nollassa. Btw mun läheinen on kuollu haima syöpään. Ehkä, koska siitä ei oo sen enempää koskaa puhuttu, ni halusin vähä purkaa ajatuksia tähän. Toivottavasti annatte tähden ja kommentoitte, koska se nostaa sitä motivaatiota. Ja en tiiä mitä teen ton q&a:n kanssa, että teen sen varmaan vasta myöhemmin! Kiitos ja anteeks

   
                                   sanoja 526