And Under The Stars

53. Et se kestää..

Olli:
Keikka on nyt ohi. Istumme Aleksin kanssa sylikkäin jossain bäkkärillä. Kaikki on ok. Viimenen keikka oli upee. Kaikki veti täysillä ja yleisö tykkäs. Kun täältä päästään, pitäis alkaa pakkaamaan pikkuhiljaa. Ei siihen muuttoon enää kuitenkaan niin kauan ole. Silitän Aleksin hiuksia. Tuo pitää toisesta kädestäni kiinni. Söpöä.

"Aleksi pitäskö meijän nousta?" kysyn tuolta. Tuo on lähes nukahtanut. "Ehkä" tuo vastaa, mutta ei näytä liikkumisen merkkejä. Nostan tuon pojan prinsessa tyylillä ja nousen ylös. Pussaan tuota otsaan. "Tommi, saadaanko kyyti kotiin?" kysyn. "Tottahan toki, mut ei jooko ihan viel lähetä?" tuo vastaa. Kerrankin Tommi haluaa olla jossain, niin sillon ollaan. "Joo ei kiirettä" sanon.

Vein Aleksin nukkumaan jonnekkin bäkkärin sohvalle ja menin itse Joonasen kanssa yhdille rappusille juomaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Joonas avaa keskustelun. "Noh miltäs tuntuu muuttaa ulkomaille?". "En oikee tiiä, hyvältä, koska Aleksi, mut muuten kyllä jännittää super paljon ja en lähtis ilman Aleksia tonne" sanon. "Ootko varma sit teijän jutusta, et se kestää?" Joonas kysyy. Mietin hetken. "Joo- Kyl mä oon" sanon hymyillen ja otan huikan kaljastani. Joonas taputtaa mua olkapäälle.

Olimme hiljaa yli 20 minuuttia. Hiljaisuutemme keskeyttää yli söpö juuri herännyt Aleksi. "Ollii" tuo marisee samalla, kun kävelee luokseni ja istuu syliini. "Voi pientä, heräsitkö äsken?" kysyn tuolta. "Joo ja tuli ikävä ku et ollukkaa mun vieressä" tuo sanoo ja mutristaa huuliaan. "No mut mä oon nyt tässä" sanon ja halaan tuota.

Vietimme kivaa iltaa koko porukalla, mutta halusimme Aleksin kanssa lähteä aikaisemmin, koska haluamme mennä vielä illalla kävelylle ja muutenkin nauttia rauhasta yhdessä. Tommi lupasi viedä meidät kotiin, ja muut sitten myöhemmin. Nousemme Tommin autoon Aleksin kanssa ja laitamme turvavyöt kiinni. Istumme lähes koko matkan hiljaisuudessa. Uskon, ettei tämä tilanne ole Tommillekkaan helppo, sillä hän on minulle niin tärkeä ystävä.

"Noh nähään sitte taas" Tuo sanoo ja kaartaa pihasta pois. Avaamme ulko-oven ja menemme sisälle. Avaamme asunnon oven ja heitämme sisälle päästyämme kengät eteisen kenkätelineeseen. Menen makaamaan sohvalle ja Aleksi menee makaamaan olohuoneen lattialle. "Ai hele mä oon poikki" tuo sanoo. "No sama, ei oo varmaan koskaan keikan jälkeen väsyttäny näin paljon, kun nyt" vastaan ja komppaan tuon puheita.

Anteeks, ettei tää oo kovin hyvä luku eikä pitkä.. Halusin vaan tän kaiken pahan olon keskellä saada julkastua yhen osan :) Yritän nyt kyllä saada enemmän kirjotettua, kun ei enää paljoo tätä kirjaakaan jäljellä oo.

                                   sanoja 381