And Under The Stars

30. Voi toista..

Olemme alkaneet valmistella muuttoa. Olemme tänään Aleksin kämpällä siivoamassa ja pakkaamassa Aleksin tavaroita. Kaikki ei tietenkään mahdu mukaan, mutta loput myydään tai viedään kaatopaikalle. Ilmeisesti, joku on tulossa tänään ostamaan Aleksin sohvaa pois, sillä päädyimme siihen, että säilytämme minun sohvan. Aleksin taulut ja verhot on mun mielestä tosi kivoja, joten haluun ainakin ne meijän kämppään.

"Aleksi haluuks säästää nää?" sanon näyttäen jotain vanhoja lautapelejä. "Hmm emmä varmaa, mitä noille pitäs tehä?" Aleksi kysyy. "Eiks se ollu lapsi perhe, jotka tulee hakee sen sohvan? Jos annettais nää niille lapsille?" ehdotan. "Hei toihan on hyvä idea, katotaa löydetääks me muutaki mitä voitas antaa huonekalujen ostajille mukaan" Aleksi innostuu. "joo katotaan vaa" sanon.

Sohvan ostajat olisi ihan pian täällä. Sen jälkeen lähtisimme Aleksin kanssa viemään tavaroita mun luokse. Ovikello soi. "Mä meen avaa" sanon ja lähden tallustamaan kohti eteistä. Avaan oven. "Moi, te olitte varmaan tulossa kattomaan sitä sohvaa" sanon. Edessäni seisoo vaaleahiuksinen nainen ja ruskeahiuksinen mies. Heillä on mukanaan kaksi lasta, toisella on vaaleat pitkät hiukset ja toisella lyhyet ruskeat. Nuo olivat noin päiväkoti ikäisiä. "Joo me tultii kattomaan sitä sohvaa" tuo nainen vastaa hymyillen. "Joo, tänne päin" sanon ja lähden kävelemään olohuoneeseen. Aleksi on myös olohuoneessa. "Joo tässä ois tosiaan tää sohva mistä puhuttiin" Aleksi sanoo. "Joo me voitas vähän kattoo tätä" nainen sanoo. He katselevat sohvaa eri suunnista, mutta sitä vaikeuttaa lapset, jotka roikkuvat jaloissa.

"Hei haluisitteko te tulla leikkimään mun kanssa, jos annettais aikuisten kattoa tota sohvaa" kysyn noilta lapsilta. He juoksevat luokseni, jolloin nostan lautapelin pöydältä ja lasken sen lattialle. Alamme pelaamaan tuota peliä. Näen sivusilmällä, kuinka Aleksi katsoo meitä hymyillen. Tottakai minä hävisin tuossa lautapelissä. "Joo no me otetaan toi sohva" kuulen tuon miehen sanovan. Lapset juoksee takaisin vanhempiensa luo. Kannamme sohvan alas yhdessä. Tulemme vielä ylös, jotta tuo nuori nainen saa käsilaukkunsa. He ovat juurikin lähdössä ovelta, kun muistan. "Odottakaas" sanon ja kipaisen keittiöön. Palaan keittiöstä tuo lautapeli kädessä. "Te pelasitte niin hyvin, että saatte tämän palkinnoksi" sanon ja ojennan lautapelin tuolle ruskeahiuksiselle poika oletetulle. "Mitä sanotaan" tuo nuori nainen sanoo hymyillen. "Kiitos" sanovat nuo lapset yhtä aikaa hieman ujosti. Hymyilen vain vastaukseksi.

Ulko ovi meni kiinni ja Aleksin katse kääntyy minuun. Tuo halaa minua. "Tiesitkö et näytit tosi söpöltä, kun leikit noiden lastenkaa" Aleksi kysyy. "Tiesin" vastaan. Aleksi irrottautuu halista. "Mistä sä sen tiesit" tuo kysyy. "Siitä, ku tuijotit meitä" sanon. Tuo vain punastuu ja lähtee olkkariin. Voi toista.

JOU JOU toinen osa tälle päivää <3 Ja kirja puolessa välissä😳😳 Mietin kyllä teenkö niin pitkää, et onkohan kellään motivaatiota lukea sitä?

                                   sanoja 418