And Under The Stars

50. Vitsi tää on upee..

Pidempi luku, 50 luvun ja 22.2.22 kunniaks <3

Olli:
"Mitäs tää nyt on?" Aleksi kysyy vähän huvittuneena. "Tää on tämmöstä rekvisiittaa" Joonas sanoo virnistäen minulle. "Eivaa.. Haluun et tää pysyy yllätyksenä loppuun asti" sanon hymyillen. "No mut me lähetää Allun kanssa jo autolle. Tuo sä noi teijän laukut" Joonas sanoo. Nyökkään tuolle ja lähden kohti makuuhuonetta, jossa minun ja Allun laukut jo odottavat.

Istun makuuhuoneen sängylle ja katson ympärilleni. Tässä huoneessa on itketty ja naurettu. Jaettu hyvät ja huonot hetket. Pian asumme kaukana täältä Aleksin kanssa. Tulenkohan olemaan onnellinen uudessa paikassa ja Aleksin kanssa. Kieltämättä muutto jännittää jonkin verran. Muuttaa kokonaan itselle uuteen maahan ilman työtä tai muita ystäviä.

Taisin unohtua tuohon sängylle liian pitkäksi aikaa, sillä kuulen puhelimeni soivan. Soittaja on Joonas. "Moi" vastaan tuolle. "Hopi hopi aikaa käy, mihin sä jäit" tuo puhelimen toisella puolella oleva mies hoputtaa. "Sori öö joo tuun nyt" sanon ja lopetan puhelun. Vedän syvään henkeä ja ravistan ajatukset päästäni. Nappaan vielä kaapista Aleksin laukkuun yhden tärkeän osan yllätystä.

Juoksen rappuset alas autolle. En käyttänyt hissiä. Ja älä kysy, en itsekkään tiedä miksi. No mutta. Heitän laukut auton takakonttiin ja menen itse istumaan takapenkille "sokean" Aleksin viereen. "Onks kaikki nyt mukana" Joonas kysyy etupenkiltä. Vastaan myöntävästi ja lähdemme ajamaan kohti määränpäätä. Sinne ei onneksi ole kovin pitkä matka.

Saavumme kyseisen rakennuksen pihaan. "Allu me ollaa nyt perillä" ilmoitan tuolle ja nousen autosta. Menen toiselle puolelle avaamaan Aleksille oven. "Joonas tuutko viel auttaa Allun perille asti?" kysyn Joonaselta. "Joop" tuo sanoo ja nousee autosta. Otan laukut takakontista ja lähden Aleksin ja Joonaksen kanssa kohti tiettyä paikkaa.

Aleksi:
Olemme nyt ilmeisesti hississä, matkalla..öö.. jonnekkin? En edelleenkään tiedä mihin olemme menossa. Kuulen kuinka hissin ovi avautuu ja lähdemme kävelemään jonnekin. Taas, kuulen jonkun oven avautuvan. Menemme nyt ilmeisesti jonnekkin sisälle. Hetkinen, nyt en kuule mitään. Noh kai tämä kuuluu asiaan.

Tunnen kuinka joku niskassani avaa huivin solmua. Hän saa sen avattua ja ottaa huivin pois. "Yllätys" Olli sanoo. Siiiiiis Mitä-. Olemme jossain hotellihuoneessa, joka on aivan helvetin hieno. Vaalea sisustus ja isot ikkunat. Ikkunoista on upeat näköalat merelle. "Mitä hittoo Olli? Mistä hyvästä?" kysyn tuolta ihmeissäni. "Halusin yllättää sut tän kaiken muuttohässäkän keskellä" tuo hymyilee. "Kiitos oot ihana ja mun elämä" sanon ja menen halaamaan tuota brunea.

"Mentäskö uimaan?" Olli kysyy. "Uimaan?" kyseenalaistan. "Tääl on meille varattu uima-allas" tuo sanoo ylpeästi. "Mut ei mul oo uikkareita" sanon surkeana. "Kato laukkuus" Olli sanoo ja vinkkaa silmää. Menen eteiseen ja avaan laukkuni. Päälimmäisenä on uikkarini. Menen Ollin luokse ne kädessä. "Et sä oo oikeesti suunitellu tätä kaikkee" sanon itkun ja naurun sekaisessa tilassa. "Kyl mä oon" tuo naurahtaa ja halaa minua.

Olemme nyt käyneet suihkussa ja pukeneet uikkarit. Menemme uima-allas huoneeseen. Ja siis VAU. "Siis vitsi tää on upee" ihmettelen ääneen. "On joo" Olli komppaa. Täällä on yksi iso uima-allas, johon voi hyppiä ja vieressä pienempi, jossa on poreet. "Hypätäänkö?" Olli kysyy. "Hypätää vaa". Olli ottaa kädestäni kiinni ja hyppää altaaseen minä mukana. Tuon vielä kostan.

Olemme parhaillaan saunassa. Tosiaan kostin kyllä Ollin tekoset. Sillä tuo oli juuri saanut itsentä kuivattua, jolloin kilttinä poikana tönäisin tuon altaaseen. Ystävällistä, tiedän. "Kiitos tästä kaikesta, oikeesti" sanon tuolla ja käännän katseeni tuohon. "Ole hyvä" tuo sanoo hymyillen ja antaa minulle pusun.

Pääsimme vihdoin pois allas osastolta. Siinä menikin hetki, sillä molemmat olimme niin väsyneitä, että pukemisessa meni 10 minuutin siaan puoli tuntia. Heheh.

Makaamme sängyllä lusikassa. Olli sammuttaa valot ja laittaa puhelimensa yöpöydälle. "Öitä rakas" tuo kuiskaa ja pussaa minua niskaan. En kerennyt vastata tuolle sillä olen jo matkalla toiseen maailmaan.

HERTTINEN SENTÄÄN. Enää 10 lukua jäljellä ja sit ois eka kirja taputeltu😳 Vaikka vähän onkin enää jäljellä, voin luvata ettei tylsää tule! 

                                   sanoja 607