And Under The Stars

55. Onneks..

Olli:
Jatkamme matkaa kohti valitsemaamme siltaa. Sinne ei ole enää kovin pitkä matka. On suhteellisen pimeää vaikka ei kesäyöt ole kovin pimeitä. Emme ole nähneet montaa ihmistä matkallamme. Tuntuu oudolta, että kadut on näin hiljaisia ja on näin kaunista samaan aikaan. Se luo ilmaan jotakin maagista, josta ei oikeen osaa sanoa mitä se on. Se vaan on.

Pääsemmekin pian sillalle, jonka kaiteeseen haluamme lukon laittaa. "Mihin kohtaan haluisit laittaa tän" Aleksi kysyy lukko kädessään. "Vaik tonne" sanon ja osoitan hieman kauemmas, noin keskelle siltaa olevaan kaiteen kohtaan.

Lukko on kaunis. Se on pieni, mutta täydellinen. Vaikka se on aika perus, se on silti hyvä meille. Emme mekään ole mitään täydellisiä, joten ei lukonkaan tarvitse olla. Se on kaunis kullan värinen yksinkertainen ja täydellinen meille. Sen ulkonäkö jotenki muistuttaa Aleksin ja minun suhdetta. Keskellä lukkoa lukee "Aleksi<3Olli". Tuota kauniimpaa kirjoitusta siinä ei voisi olla.

"Ootko valmis" Aleksi sanoo ja ottaa kädestäni kiinni. "Kyl mä oon" sanon ja hymyilen Aleksille. Tuo avaa lukon ja laittaa sen kiinni kaiteeseen varovasti. "Sä saat heittää tän" tuo sanoo hymyillen. Hymyilen tuolle ja otan avaimen tuon kädestä. "Ootko sä valmis" kysyn. "Oon mä". Heitän avaimen ja katson kuinka se tippuu veteen. Sen jälkeen sitä ei enää näy. Aleksi vetää minut pitkään suudelmaan. Niin pitkään, että happikin meinasi loppua.

"Aattelin, et mentäis viel rannalle" ehdotan tuolle edessäni seisovalle mustahiuksiselle upeudelle. "joo voidaan mennä" tuo sanoo ja ottaa minua kädestä. Lähdemme kävelemään kohti rantaa. On kyllä hiton kaunista. En kyllä pysty ajattelemaan, että noin kolmen päivän päästä asun jo Hongkongissa upeassa talossa upean mieheni kanssa.

Saavuimme juuri rantaan. Järvi on aivan tyyni. Taivaan kauniit värit heijastuvat veden pintaan. "Muistatko, kun me nähtiin ekaa kertaa?" Aleksi kysyy minulta. "Joo, olin just nukkunu niin pitkään, etten kerenny valmistautua, eikä Joel ollu muistanu kertoo, et meijän kaa tulee joku uus" sanon huvittuneena. Aleksi naurahtaa vieressäni.

"Tai sillon, kun olin kalliolla ja sä tulit sinne" jatkan. "Nii ja sit aloin vuodattamaan sulle mun jätkä huolista tietämättä, et mun ihastus istuu mun vieressä" tuo nauraa. "No aika nopeesti sä sen sait tietää" sanon nauraen. "Nojoo, arvaa paljon mä säikähin" tuo nauraa. "varmaan aika paljon" nauran.

"Vaikka se oliki hyvä päivä, sillon tapahtu myös kaikkee mitä ei olis toivonu" tuo sanoo. Katson tuota kysyvästi. En tajua mistä tuo puhuu. "Tarkotan sitä sun sairaala reissua" tuo muistuttaa. Ainiin, en edes muistanut, että sellainenkin oli. "Olin susta aivan helvetin huolissani" Aleksi sanoo. "Onneks ei kuitenkaan käyny pahemmin" sanon ja halaan tuota poikaa viressäni. "Onneks"

Uutta lukuu vuhuuuuu :D Äää paljoo ei kyl oo jäljellä :((( Alotan kyllä varmaan uuden kirjan,  joten toiveita saa esittää :D