And Under The Stars

6. Ihan ok olla rikki..

Oon itkeny joku kaks tuntia. Kello on kohta jo jotain viis. Samalla oon väsynyt, mut samalla ei väsytä yhtään. Ollista ei oo vieläkään kuulu mtn lisätietoa. Hemmetti mikä niillä kestäääää.
Puhelimeen kilahtaa viesti. Otan äkkiä puhelimen käteen. Viesti on poikien ryhmästä.

Lalli ja Lusikka pojat
Tommi: Lääkäri soitti äsken..
Niko: MITÄ SE SANO?!
Tommi: Ollia on ammuttu päähän..
Joonas: m-mitä!?
Tommi: mutta..
Niko: MITÄ MUTTA, TOMPPA ALA KERTOA OON HEMMETIN HUOLISSANI?!
Tommi: Se luoti oli osunu vaan vähän, jonka takia Ollilla on vain otsassa haava, joka on tikattu. Muuten Ollin tila on ihan hyvä.
Joonas: Luojan kiitos?!
Niko: Pääseekö Ollia kattomaan?
Tommi: Joo, Tommin taksi palvelu ois käytössä. Ketkä lähtee moikkaa Ollia?
Minä: Mä haluun tulla
Niko: Mut eihän Olli ees tunne sua kunnolla?
Joel: Niko hei, anna Aleksin tulla mukaan. Siinä ne sit ainaki tutustuu.
Tommi: Tuleeko muut omilla kyydeillä?
Joel: Otatko Tomppa mutki kyytiin?
Tommi: Joo. 5 min ni oon Aleksilla, haetaan sut Joel sitte

Okei, Tommi on tässä 5 minan päästä. Nyt tulee kiire. Näytän ihan kamalalta. Mulla on shortsit jalassa ja itkusta märkä t-paita päällä. ja tottakai aivan itkusta turvonneet silmät :(
Menen makuuhuoneeseen ja etsin kaapista itselleni jotkut kivat rennot housut ja jonkun mustan hupparin. Vaihdan vaatteet ja olen menossa kylpyhuonetta kohti, kunnes tajuan etten oo syöny melkein vuorokauteen. Nappaan jääkaapista jonkun valmis leivän, joka on siellä juurikin kiireisiä päiviä varten ja otan Red Bullin. Otan eteisestä mustan repun ja laitan leivän ja redbullin sinne. Menen kylppäriin ja pesen kasvoni kylmällä vedellä, jotta turvotus laskisi, eikä kaikki ehkä huomaisi, että olen itkenyt.

Sain kaiken valmiiksi parissa minuutissa. Nyt laitan mustat kengät jalkaan ja nappaan jonkun mustan takin naulakosta. Ihan kun olisin hautajaisiin menossa, kun pelkkää mustaa päällä. Ei ei Aleksi älä ajatteli mitään tällästä nyt. Olli olis voinu kuolla ja kun sä ajattelet sitä, sä alat itkemään ja sä tuskin haluat itkeä jätkien edessä.

Tommin auto kurvasi pihaan juuri kun astuin ovesta ulos, täydellinen ajoitus. Menen autoon ja istun takapenkille. Pian olemme Joelin talon edessä ja Joel nousee autoon. Takapenkille, minun viereeni. Hitto, että jännittää. "Miten voit?" Joel kysyy yllättäen. Mitä mun pitäs vastata? Pitäskö mun kertoa rehellisesti, että välitän Ollista aivan helvetisti ja että olen aivan rikki, vai että voin ihan ok, koska enhän mä edes tunne Ollia.

"Ootko ok? Et vastannu mun kysymykeen ja muutenki oot aika hiljanen ja poissa oleva?" Joel kysyy vieressäni hiljaa, ettei Tommi kuule.
"Emmä kai oo ok.." sanon todella hiljaa.
Joel vain halaa minua. "Se on ihan ok olla rikki.." Joel sanoo hiljaa korvaani. "Johtuukse kuitenki Ollista?" Joel jatkaa. "Johtuu" sanon hiljaa samalla kun kyynel valuu poskeani pitkin.

Siinä vielä ainaki yks osa tähän parin tunnin kirjotus ja julkasu maratoniin. <3

                                  sanoja 446