And Under The Stars

47. Hei sitten..

Aleksi:
"Huomenta rakas" kuulen Ollin kuiskaavan hiljaa vieressäni. Tunnen hänen käden silittämässä hiuksiani hennosti. "Huomenta" sanon hiljaa. "Onks sulla huono olo?" tuo kysyy. Ihanan huolehtiva. "Ei oikeestaan" sanon. "Hyvä, ettei juotu enempää eilen, ettei nyt oo nii huono olo. Ei huonossa olossa jaksais pakata" sanon. "Itseasiassa mä päätin, ettei me aloteta pakkaa viel tänää" Olli sanoo hymyillen. "mitä miks?" kysyn ihmeissäni. Mitähän tuolla on mielessä. "Koska haluun nauttii sunkaa olosta tänään" Tuo kertoo viekkaasti. "Okei?" vastaan.

"Mä käyn ostamassa meille jostain kahvilasta aamupalaa ni oota sä täälä, okei?" Tuo sanoo. "Okei" vastaan hymyillen. En kestä kuinka huomaavainen Olli on. Aina miettimässä mun parasta. Olli nousee vierestäni ja antaa mulle viltin. "Mulla menee puol tuntia" Olli sanoo hymyillen ja katoaa makuuhuoneesta. Koitan vaikka silläaikaa vielä nukkua. Eihän unta voi koskaan olla liikaa.

Olli:
En minä oikeasti ole menossa ostamaan aamupalaa. Tai siis olen minä senkin menossa tekemään, mutta mulla on muita asioita jotka pitää hoitaa. Laitan kengät jalkaan ja kevyen takin päälle. Joo on syksy, mutta silti on melkein 20 astetta lämmintä.

Avaan asuntomme oven ja huudan vielä Aleksille moikat. Kävelen portaat alas ja menen autolle. Nousen sisään ja laitan avaimen sille tarkoitettuun koloon. Käynnistän auton ja katson, ettei takana ole ketään. Lähden ajamaan kohti ensimmäistä paikkaa. Siitä en voi vielä kertoa ;).

Sain tuon asian hoidettua ja lähden nyt kyseisen pakan parkkipaikalta ajamaan kohti hyvää kahvilaa, joka on suhteellisen lähellä meidän kotia. Matkaa täältäkään ei ole kuin muutama minuutti.

Nousen autosta ja otan lompakon mukaan. Astun kahvilaan sisään. Siellä on töissä lemppari työntekijäni. Vanha rouva, joka tuo lämpöä koko tähän kahvilaan. "No päivää nuori mies" tuo sanoo. Olen varma, että hän muistaa minut. "Moii" sanon ja kävelen kohti myynti tiskiä. "Nohh onkos Olli tulossa taas ostamaan poikaystävälleen jotain hyvää" tuo kysyy söpösti hymyillen. "Joo" naurahdan. "Voisin ottaa vaikka jotain sämpylöitä ja jotain pintä herkkua" sanon hymyillen.

Tuo vanha rouva kävelee luokseni ja ojentaa pussin, jossa on ilmeisesti aamupalat minulle ja Aleksille. "Me muuten muutetaan Aleksin kanssa ulkomaille" sanon hieman harmissani ja otan lompakkoa taskustani. "No mutta sehän on hieno" tuo hymyilee. "Saatte näin muuton kunniaksi noi aamupalat ilmaseks. Hyvää matkaa ja onnea teille" tuo mummo sanoo ja herkistyy hieman. "Kiitos paljon. Tätä kahvilaa kyllä jää ikävä" sanon. "Hei sitten" tuo sanoo. "Hei.."

Pääsen autolle ja lähden ajamaan kotiin. Avaan ulkooven ja kuulen kuinka makuuhuoneen ovi aukeaa. Sieltä tuo pieni söpöliini juoksee pelkät alusvaatteet ja t paita päällä halaamaan minua. "Oliko noin kova ikävä" naurahdan. "Oli" tuo sanoo koitanpentu ilmeen kera.

Koitan saada tän kirjan tässä hiihtolomalla valmiiks😳  voi kyllä olla etten saa, mutta katotaan. Iso kiitos kaikille ketkä on tätä jo lukenu <3

                                   sanoja 434