And Under The Stars

10. Jotain niin maagista..

Aleksi:
Mä en tiiä mitä sanoa, Olli kerto just tunteistansa mua kohtaan. Ainakin niinkun tavallaan. Mä en osaa sano mitään. Aleksi et sä voi tälläsessä tilanteessa jäätyä näin pahasti. ÄÄH. "Mä- mä en tiedä mitä sanoa" sanon samalla katsoen tuota brunea basistia suoraan silmiin. Voi luoja hän on komea <3 "Onks tää jotain rakkautta ensi silmäyksellä.." kysyn hieman ujosti. "Niimpä.." Olli vastaa katsoen minua syvälle silmiin.

Tuo katse, tuo katse jolla Olli katsoo minua. Se on jotain niin ihmeellistä, sitä ei voi kuvailla sanoilla, ei teoilla, eikä mitenkään muutenkaan. Se on jotain, jota ei tiedä, ellei koe. Se on se kun katsot jotain ihmistä, jota palavasti rakastat, suoraan silmiin. Niin haavoittuva ja herkkä katse. Jos silmistä voisi nähdä toisen salaisuudet, tuo olisi se katse jolla näkisi kaiken.

Olemme olleet jo hetken hiljaa, vain katsoneet toisiamme silmiin. "Olli.." sanon hiljaa herkällä äänellä, sellaisella, joka voisi särkyä hetkellä millä hyvänsä. "Aleksi.." tuo sanoo. "Olli.. Mä rakastan sua.." sanon. Nyt on hetki jolloin olen, joko onnellisin mies tai olen niin särkynyt ettei sitä ehjäksi saisi.

"Aleksi.. Mä rakastan sua.." Olli vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen. MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU!? kertoiko mun elämäni rakkaus äsken minulle, että rakastaa minua. WTF. Meinaan kuolla tai tulla hulluksi..

Olli:
Kerroimme juuri Aleksin kanssa rakastavamme toisiamme. Lähestyn Aleksin kasvoja. Kasvojemme välissä on enää noin 3 senttiä. Laitan käteni Aleksin poskelle. Aleksi laittaa kätensä niskani taakse ja hävittää tuon kasvojemme välin. Tunnen Aleksin huulet omillani. Niin pehmeät, ja niin upeat. En ehkä kestä. Tämä on taivaallista. Tämä on täydellistä. Tämä on tarkoitettu näin, tiedän sen. Tunnen sen sisälläni. En voi elää erossa tuosta jätkästä. Vetäydymme pois suudelmasta. Katsomme toisiamme, sanomatta sanaakaan. Tässä on jotain niin maagista, jota ei pysty järjellä selittämään. Eikä varmaan sydänmelläkään. Se on jotain niin käsittämätöntä. Voi voi.. Tämä Matelan poika on umpi rakastunut. "Aleksi.. Mä en voi elää ilman sua, sä teet musta vaan niin paljon paremman ihmisen, mä tiedän sen, jo nyt" sanon. Silmästäni valuu kyynel, en ole surullinen. Se on onnen kyynel, jonka tuo toinen huomaa sillä pyyhkii sen sormellaan pois.

Timeskip 15 min
Olemme nyt hieman rauhoittuneet tuosta tunne vyörystä. Emme ole oikeastaan vielä jutelleet mitään. Me vain kävelimme keittiöön ja istuimme alas. Nyt katsomme toisiamme ja juomme jotain valitsemaani viiniä. En tiedä miten edes aloittaisin keskustelun. Jotenkin -Rakas Aleksi-, Joo ei todellakaan. Miten olisi vaikka -Aleksiseni- Ei ikinä!

Huomaan Aleksin heiluttavan kättään naamani edessä. Taisin uppoutua aivan omiin mailmoihini. Mitäköhän Aleksi aikoo sanoa..?

Heti perään toinen <3

                                   sanoja 407