And Under The Stars

31. Niin tulis..

Aleksi:
Istumme Ollin kanssa meidän yhteisen kämpän sohvalla. Näprään Ollin hiuksia varovasti. "Olli" sanon hiljaa. "Joo, Aleksi" Olli vastaa. "Voidaanko me joskus hankkia lapsia?" kysyn varovasti. Tänään on ollut raskas, mutta hyvä päivä. Saatiin Ollin kanssa muutto hoidettua loppuun. Olen kyllä iloinen, kun nyt saan jakaa koko elämäni tuon komean basistin kanssa. "Voidaan" Olli vastaa. Nousen ylemmäs, jotta näen tuon kauniit kasvot. "Ai.. Ai oikeesti?" kysyn hämmentyneenä. "Joo voidaan me, mut ehkä sen aika ei oo ihan vielä" Olli sanoo hymyillen. En osaa sanoa mitään. Ilmeeni on varmaan näkemisen arvoinen. "Älä näytä noin järkyttyneeltä" Olli naurahtaa ja pussaa minua nenänpäähän. "Mä vaan yllätyin, kun ei olla koskaan puhuttu tykätäänkö lapsista yms" naurahdan. Otan paremman asennon Olli päällä. Siihen minä sitten taisinkin nukahtaa.

Herään aamulla ikkunasta tulevaan valoon. Makaan edelleen sohvalla, mutta Olli ei ole vieressäni. Lisäksi minulle on tuotu peitto ja tyyny. Oletan, että Olli on tuonut ne. Haistelen hieman ilmaa. Täällä tuoksuu letut. Nyt nousen sohvalta ja kävelen kohti keittiötä. Näen siellä Ollin kokkailemassa. "Mitäs kokkaat?" kysyn tuolta. "Teen lettuja" tuo vastaa söpösti hymyillen. "Mistäs nyt tuulee?" kysyn ja menen tuom taakse ja halaan tuota takaapäin. "Halusin meidän ekasta aamusta yhteisessä kämpässä ikimuistoisen" Tuo vastaa. Vähänkö söpösti ajateltu. "Siinä sä kyllä onnistuit" vastaan ja pussaan tuota kaulalle.

Irrottaudun Ollista ja lähden kohti meidän vaatekaappia. Etsin sieltä jotkut sopivat ja vien likaiset vaatteet pyykkiin. Puen puhtaat vaatteet ja menen takaisin keittiöön. Istun pöydän ääreen, johon Ollikin tulee istumaan, samalla, kun nostaa lettulautasen pöytään.

"Mieti millasta olis, jos meil olis lapsi" sanon. "Oishan se varmaa aika erilaista" Olli myöntää. "Mieti nyt huudettais sille et tulis syömään lettuja" sanon hymyillen. "Ja sit se juoksis tuolta jostain hymy korvissa ja istuis pöytään" tuo jatkaa sanomaani hymyillen. "Nii ja sit se pistäis paljon kermavaahtoo ja hilloa lautaselle ja sä nostaisit sille letun" sanon leveän hymyn kera. "Susta tulis hyvä isä" Olli sanoo hymyillen. "Niin sustaki" sanon. "Meistä tulis hyviä vanhempia jollekkin onnekkaalle" Ollu sanoo. "Niin tulis" sanon ja uppoan omiin ajatuksiini.

Juostaan ympäri leikkipuistoa Ollin ja meidän pojan kanssa. Olli nostaa tuon keinuun. "Pidä sitte kunnolla kiinni" Olli sanoo ja alkaa antamaan vauhtia meijän pikkuselle. Menen viereiseen keinuun istumaan. "Saanko mäkin vauhtia" kysyn ja samassa Olli antaa minullekkin vauhtia. Keinuimme jonkin aikaa. Pysäytin vauhtini ja nousin keinusta. Olli nosti poikamme keinusta ja tuli luokseni. "Meijän pikku perhe" sanon. Olli yrittää antaa minulle pusua, mutta poikamme laittaa kätensä eteen. Repeämme kaikki nauramaan.

"Haloo, Aleksi ootko hengissä" Olli naurahtaa ja heiluttaa kättä edessäni. "Sori upposin aivan omiin ajatuksiin" sanon hieman nolosti. "Joo huomasin" tuo naurahtaa. "Mut jos nyt malttasit pysyä täälä ja syödä letut loppuun ennenku ne jäähtyy" Olli naurahtaa. "Joo" naurahdan.

Tämmöstä tällä kertaa :b
Lupaan, että kohta alkaa tapahtua ;)
 
   
                                   sanoja 447