And Under The Stars

37. On kyllä haikeaa..

Aleksi:
Sainko juuri kutsun töihin, ulkomaille? Ei voi olla totta. Miks tää tuli just nyt ku kaikki oli niin hyvin. Lasken puhelimen viereeni. Näen kun Olli nousee vedestä ja lähtee kävelemään kohti minua. "Näitkö haamun vai miks näytät tolta?" tuo naurahtaa. "emmä kai tai en" vastaan vähän hassusti. "Joo, no mitäs me tehtäs vielä tänää?" tuo kysyy. Unohdan täysin oikean maailman ja uppoan omiin ajatuksiini. Havahdun kuitenkin, kun Olli heiluttaa kättään edessäni. "Onks kaikki hyvin?" tuo heittää kysymyksen ilmoille. "Joo joo" vastaan vain, aika tylysti jopa. "Sori et kysyin, halusin vaa auttaa.." tuo sanoo. "Anteeks, haluisin nyt vaa hetken omaa rauhaa" sanon katsoen tuota syvälle silmiin. "Joo" Olli pakkaa kamansa ja antaa pusun. Pian näen jo kaukana loittonevan poikaystäväni selän. Nyt tässä on enää vain minä ja pian horisontissa häämöttävä kesä aurinko.

On kaunista. Laskeva kesä aurinko värjää kaiken oranssiksi ja hiljalleen aaltoileva vesi pitää pientä ääntä. Ainoana painavana asiana tässä illassa, on viesti jonka sain äsken. Tämä olisi mahdollisuus kehittyä urallani, mutta miten bändin kävisi? Entä minun ja Ollin, pystymmekö kaukosuhteeseen. Varsinkin, kun kaikki on nyt niin hyvin.. Pitäiskö vaan hylätä se ehdotus. Ääh emmä tiedä.. Toisaalta taas ainoo mun unelma koskaan, on kehittyä musiikissa. Ja entä, jos Olli ei ookkaan se oikee.. Ja sit olisin heittäny koko mun elämän tärkeimmän asian hukkaan sen takia? Ehkä mä yritän nyt keskittyä johonkin muuhun.

Nousen maasta ja lähden kävelemään pitkin rantaa. Kävelen lähellä veden rajaa, joten välillä tunnen, kun aallot osuvat jalkoihini. On lämmin. Vaikka tuo viesti painaakin mieltäni, minulla on hyvä olla. Kesä ja kesän kiertue on pian ohi. Muistaakseni enää yksi keikka jäljellä. On ollut hyvä kesä. On kyllä haikeaa, että se on kohta poissa. Olemme tekemässä uutta albumia jätkien kanssa ja se julkaistaan parin kuukauden päästä ja uusi kiertuekkin varmaan tulossa, joten ei se musiikkiura kesää aina tarvitse.

Aurinko on jo lähes laskenut. Kävelen edelleen pitkin rantaa, kohti ei mitään. Tässä minä olen Aleksi Kaunisvesi tietämättömänä tulevasta. Vailla valintaa kahdesta tärkeimmästä asiastani. Ei vittu tästä tulee vaikeeta.. En voi kertoo Ollille vielä. Kerron sille sitte ku oon päättäny mitä teen tän asian suhteen.

Kävelen takaisin tavaroideni luo. Nappaan pyyhkeen maasta, ravistelen hiekat siitä ja laitan sen laukkuun, jonka Olli oli minulle jättänyt lähdettyään. Puen t-paidan ja laitan släbärit jalkaan. Otan laukun ja lähden kohti kotia. Katson vielä kerran taakseni. Tuota kaunista kultaista auringon laskua. Ajatukset ei ole varmaan koskaan ollut näin sekaisin, mutta nyt on.. Mitäköhän tästäkin tulee..

Veikatkaa mitä Aleksi päättää tehä?🤭

                                   sanoja 408