Kaveruutta vai rakkautta Joonas x Olli

Osa 21

Ollin Nk.

Pääsin sairaalasta tänään pois, Oliver ja Oskari tulee hakeen minua, koska pyysin heitä.
Sieltähän ne kaksi tuleekin, odotan huoneessa että lääkäri tulee vielä sanoon että saan lähteä.
"Pitäsikö sun muuttaa hetkeks jommankumman meijän luo?" Oliver kysyy. Miksi helvetti pitäisi.
"Miks?" kysyn kulmia kurtistaen.
"Me ei uskota että sulla on kaikki hyvin, tunnetaan sut liian hyvin." Oliver jatkaa, Oskarin nyökytellessä Oliverin sanoille vahvistukseksi.
"Mikä mulla muka sitten on, että en saa asua jumalauta kotonani?" kysyn nyt alkaa jo pikku hiljaa ärsyttää tuo että 'sulla ei oo kaikki hyvi' tai 'mikä sulla on' eka Joel ja Joonas. Ja vielä nyt omat veljat.
"Joonas kerto sun painajaisista, liittyykö ne taas-" Oskari kysyy, mutta keskeytän hänet.
"Ei liity!" sanon jämäkästi.
"Okei, ei tarvi suuttua, mutta miks joit ittelles alkoholimyrkytyksen?" Oskari kysyy.
"No vittu en tiiä miks, mutta mää meen kotiini." sanon ja alkaa todella kohta kiukuttaan. Olen lapselline tiedän.
"Sää voit kiukutella meille niin paljon kun haluat mutta säähän tulet tai me tullaan sun kämpille." Oliver sanelee. En ehdi väittää vastaan kun lääkäri tulee jo sisään.
"Hei, mikäs on vointi?" pirteä nais lääkäri kysyy.
"Hyvä, saanko lähteä kotiin?" kysyn vielä.
"Joo, saat mutta onkohan mahdollista että joku tulis katsomaan vähäsen että ei tule huono oli yms?" tuo kysyy. Voi saatana nyt nuo kaksi ainakin tulevat tai ainakin toinen.
"Joo voi joku tulla." sanon ja yritän ainakin hymyillä takaisin.
"Okei sitten ei ole ongelmaa lähteä." tuo sanoo.
"Heippa" Lääkäri sanoo ja poistuu huoneesta.

Olimme juuri saapunneet minun luokseni. Olin ilmoitannut jätkille että en tule tänään treenaan. Oliver jäi vahtimaan minua, kun Oskarin oli pakko mennä töihin.
"Sää voit mennä en oo mikään viis vuotias joka tarvii lapsen vahtia." Sanon.
"Ei siltä vaikuta" tuo sanoo, samalla kun siivoaa niitä kaikkia kalja ja muita tölkkejä lattialta.
"Ei yks alkohilimyrkytys tee musta mitään juoppoa."sanon jo hiukan korottaen ääntä. Ärsyttää.
" Ei teekkään, mutta se saa muut huolestuun susta." Oliver sanoo edelleen rauhallisena. Vaikka minä kiukuttelen kuin pikku poika.
Säikähdän kun tuon isoveljeni puhelin alkaa soida. Hän nappaa sen ja menee puhumaan vessaan.

Hän tulee tovin kuluttua.
"Mun on pakko mennä käymään töissä." hän sanoo pohtiva ilme kasvoilla.
"Okei" vastaan. Ei haittaa yhtään.
"Paitsi et sää yksin jää. Sää tuut mukaan tai kutsun jonkun kaveris tänne." tuo sanoo päättäväisesti.
Huokaisen raskaasti ja vastaan
"Kaippa mää vaikka voin Porkon tänne kutsua."
"Okei hyvä... Soita sille nyt heti." tuo käskyttäö kun menee eteiseen.

Olen soittanut juuri Porkon tänne. Hän tulee heti kuulemma.
Oliver oli lähtennyt heti kun puhelu loppui minulla ja Porkolla. Soittaa kuulemma vielä illalla.
Oveen koputetaan ja menen avaamaan.
"Moi" tuo sanoo hymillen samalla kun kävelee perässäni keittiöön.
"Mikä o-" tuo on kysymässä kun lyön huuleni tuon huulille. Tuota kysymystä en jaksa enään yhtään.
Hän vastaa intommhimoisesti suudelmaan ja nostaa minut keittiön pöydälle.

------------------------
Sanoja 469
Sori kun tätä ei oo tullut hetkeen.
Oisko ens lukuun smuttia?