Kaveruutta vai rakkautta Joonas x Olli

Osa 31

Joonaksen Nk.

Istun sohvallani katsoen tuota samaista naista silmiin kenen kanssa petin Ollia.
Naiselle on samaa liilahtavaa huuli punaa huulissaan, kevyt meikki.
Hän hymyilee minulle kauniisti.
Nainen kumartuu hiukan eteenpäin.
"Sää petit poikaystävääs mun kanssa." hän kuiskaa korvaani viattoman kuuloisesti.
"Mutta nyt teijän juttu on ohi, sehän oli teidän viimeinen suudelma, sää aiheutin tän Joonas kulta ite." hän jatkaa kuiskimista korvaani.
Työnnän naista pois päin itsestäni.
"Ei. Ei se ollu meijän viimenen suudelma, se ei oo ohi vielä." sanon särkyneellä äänellä
"ja sääkin petit poikaystävääs." kommentoin vielä perään.
"Joonas kaikki on ohi." hän sanoo ohittaen vikan kommettini.
"Miten niin kaikki on ohi?" kysyn, ääneni on särkynnyt vain ennemän, kyyneleet ovan nouset silmiini. Ne eivät valu vielä, en anna niille lupaa valua.
"Se selviää sulle kyllä." hän sanoo ja kävelee ovelleni ja lähtee ulos vain selittelemättä yhtään mitään.
Kyyneleet lähtevät valumaan ilman lupaani. Itken vain sohvani nurkassa, olen kietunnot valkoisen vilttini ympärilleni.

Yhtäkkiä tunnen kosketuksen olkapäälläni.
Katson turvonneilla silmilläni viereeni ilmestynnyttä rakastamaani miestä Ollia.
"Kaikki on Joonas hyvin." hän sanelee rauhallisena ja silittelee olkapäätäni. Katson häntä ja pudistan päätäni, edelleen kyyneleet silmissä, poskeni ovat märät itkemisestä ja uusia vain valuu.
"On kaikki järjestyy Joonas ajan kanssa, vaikka ei nyt niin ajan kanssa, hyvää kanattaa odottaa." hän sanoo rauhallisesti, pyyhkien kyyneleet pois poskeltani.
Katson häntä vain, hän hymyilee minulle miten hän aina hymyili kun tsemppasi minua johonkin. Hänen silmänsä tukkivat, kuin kirkaat tähdet yö taivaalla.
Hän ottaa minua käsistä kiinni ja sanoo:
"Mutta nyt on mun aika mennä, mää lupaan me nähään vielä, mää varjelen teitä kaikkia tähtien takaa. Aina kun katot yöllä tähtitaivaalle mää katon sua sieltä.
Mää rakastan sua ikuisesti Joonas Porko." hän kuskaa ja painaa todella hennon suudelman huulilleni.
Hän lähtee käveleen ovelle päin, käteni lipeää hänen kädestään mitä kauemmas hän kävelee.
Lopuksi käteni irtoaa hänen kädestään, hän hymyilee ja vilkuttaa minulle ennen kuin astuu ovesta ulos.

-------------
Sanoja 310