Kaveruutta vai rakkautta Joonas x Olli

Osa 29

Joonaksen Nk.

Olin kävelemässä studiolle toivoen että Olli tulisi myös sinne eikä jäisi kotiin makaamaan.
Olin tehnyt paskasti hänelle, eikä siinä mitään selittämistä ole mutta silti haluaisin selittää tilannetta jotenkin.

Pääsin studion ovelle, törkkäsin avaimen avaimen reikään ja avasin oven.
Huomaan Ollin kengät eteisessä, eli hän on tullut paikalle. Ja kuulen kaunista pianon soittoa peremmältä.
Lähden kävelemään soiton suuntaan ja jään tuijottamaan selkä minuun päin olevaa miestä, rakastamaani miestä...

Hetken päästä hän lopettaa ja laittaa pianon kannen kiinni ja kääntyy minua kohti.
Hänen silmissään välähtää suru ja viha.
"O-olli" sanon takellen ja tuijotan vain. Hänkin tuijottaa vain minua suoraan silmiin. Jos tilanne olisi ollut rennompi olisimme molemmat revennyt vain täyteen nauruun.
"Mää oon pahoillani, mää en voi menettää sua, mää rakastan sua." sanon, kun Olli on vain jatkannu silmiini katsomista.
"Rakastat mua? Miks sää et sanonnu tuota sillon kun mää sanoin sulle sen? Jos sää rakastat mua, niin miks sää menit pettään mua?" Olli kyselee ehkä hieman viileällä äänen sävyllä
En sano mitään tuijotan vain.
"Mää en voi laittaa tätä ainoastaan kännin piikkin tai mitään, mulla ei oo selitystä miks mää menin tekeen sen." sanon ja käännän katseeni sivulle.

Olli on ollut hetken hiljaa, minä myös mutta olen siirtynnyt sohvalle istumaan.
Hiljaisuus on piinaava, hyvä että sydänmen lyöntini eivät kuulu.
Tunnen sohvan painuvan alas päin.
"Mää oon Joonas pettynny suhun." kuuluu viereltäni hento ääni.
Samassa oveen koputetaan, menen avaamaan oven tällä koputtajalle. Aleksihan se siellä. Hän kyseli kireää tunnelmaa ja Ollin haavoilla olevaa rystysiä, mitähän niille on käynyt.
Hetken päästä muut myös saapuivat paikalle ja kyselivät kireää tunnelmaa ympärillä.
Olli sitten paljasti kaikille että menin pettämään häntä. Sellainen pieni pommi teillekkin näin heti aamun kunniaksi.
Kaikki katsoivat minuun pettyneenä.
"Joonas, miks?" Niko kysyi minulta hänen äänestään paistoi pettymys ja lempeys kumminkin.
"No en saakeli tiiä." sanon käsiä levitellen ja painun treeniksen keittiöön. Kuulen jotakin puhetta vielä mistä en kumminkaan saa selvää hiljaisen puheen takia.

Hetken kun olen katsellut kahvin tippumista pannuun, jonka olin laittannut keittymään.
Tunne kosketuksen olkapäälläni. Käännyn katsomaan kuka minua kosketti ja nään Ollin edessäni.
"Haluun tehä tän ennen kuin päästän irti." hän sanoo kuiskaa lempeästi katsoen suoraan silmiini. Katson häntä hämmentyneenä takaisin . Mitähän tuo meinaa.
Tunnen hetken päästä huulet omiani vasten, suudelma on todella hellä.
"Se oli viimeinen suudelma, Joonas." tuo kuiskaa ja katsoo minua haikeasti hymyille. Ja kääntyy takaisin treeniksen puoleen.
Tunnen kyyneleitten nousevan silmiini.

Oliko se meidäm viimeinen suudelma, oliko meidän rakkaus tarina tässä?

------------------
Sanoja 402