Kaveruutta vai rakkautta Joonas x Olli

Osa 33

Ollin Nk.

Makaan sängylläni ja tuijottelen kattoani.
Mietien elämän tarkoitusta ja ikävää Joonasta kohtaan.
Minun tekisi löydä häntä samaan aikaan turpaan, mutta sitten taas hukuttaa hänet suudelmiin ja sanoa rakastavani häntä. En nyt tiedä kumpi on parempi vaihtoehto loppujen lopuksi.

Kello on vierähtännyt tunnin eteenpäin, olin ilmeisesti nukahtannut ajatuksieni keskellä. Mutta nyt on aika nousta sängystä ylös, menen kaivamaan t-paitaa kaapistani. Niin hillun kotonani ilman paitaa tällä hetkellä.
Otan ensimmäisen mikä käteeni sattuu, ja se sattuukin olemaan Joonaksen t-paita, joka on jäännyt minun luokseni.
Katson sitä hetken, jonka jälkeen puristan sitä rintaani vasten, kyynelien alkaessa valua silmistäni. Valun seinää vasten.
"Mulla on ikävä sua, mää haluun sut itteleni takasin." sanon ääneen, eihän täällä ole muita kuin vain minä ja minun ajatukseni.

Olen itkennyt samassa kohtaan varmaan ikuisuuden, mutta itkuni on ruvennut vihdoin hellittämään.
Hätkähdän siihen kuin oveeni koputetaan vimmatusti.
Nousen lattialta ja lähden kävelemään ovelle päin, en nyt jaksa välittää siitä että näytän varmasti todella räjähtäneeltä.

Avaan oven ja oven takana seisoo Joonas. Se saa uudet kyyneleet kohoamaan silmiini ja valumaan ne alas.
Päästän hänet kumminkin sisään, vaikka itkenkin hänen takiaansa.
"Olli mikä on?" hän kysyy hieman paniikin omaisesti. En sano mitään vaan peruutan niin että seinä tulee vastaan ja voin vain liukua sitä pitkin alas lattialle.
Joonas lähestyy minua, minun taas ruvetessa haukkomaan happea.
Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, enkä meinaa saada happea, käteni myös alkavat tärisemään.
Joonas kyykistyy eteeni ja ottaa minun käsistäni kiinni.
"Olli ei oo mitään hätää." tuo sanoo rauhallisesti.
"Mitä tapahtuu?" kysyn sen mitä itkultani ja hengen haukkomiselta saan kysyttyä.
"Sulla saattaa olla paniikkikohtaus, se menee ohi hengitetään yhessä." Joonas puhelee rauhassa ja rupeaa vetämään rauhallisia hengen vetoja.

Hetken päästä saankin suurinpiirtein happea normaalisti.
"Mua Joonas väsyttää." sanon hiljaa. Istumme edelleen lattialla, olen Joonaksen kainalossa, hänen silittäen hiukisani.
"Mennään nukkumaan, voidaanko jutella sen jälkeen?" tuo kysyy, hiljaa myös.
Mumisen vain myöntävän vastauksen.

------------------------
Sanoja 310