It's my party and I'll die when I want to //Blind channel

älä jätä mua

Tw: itsetuhoisuutta taas heti alkuun sorry🧍ja tämmöne friendly reminder jos jollain teist on paha olo niin mulle saa tulla puhuun vaik tiktok viesteis tai jossain<3
____

Y/n:

Lukitsin kylppärin huoneen heti päästyäni sisälle.
Romahdin täysin. En kestänyt näitä ajatuksia enään. Miksei se mies lähtenyt pois vaikka käskin? Mikä oikeutti häntä koskettelemaan minua niin vaikka kielsin? Olenko sittenkin vain turha huora? Tyhmä lutka..
Mikä vittu minua vaivasi. Ehkä ansaitsin sen kaiken.
Silmäni kostuivat nanosekunneissa ja itkin hiljaa kylppärin lattialla.
"Y/n kaikki ei taida olla hyvin.." kuulin Ollin sanovan kysyvästi oven takaa.
Päätin olla vastaamatta ja nojasin polviini.
Miks Olli rakastaa mua..
Mä rakastan sitä koska se on tehny niin paljon mun eteen ja välittäny musta mut mä oon vaa turha paska joka ei ansaitse rakkautta.
Ajatukseni eivät tahtoneet loppua.
Tärisevin käsin koitin kurottaa kylppärin tasolle meikki pussiini.
Otin sen lattialle kanssani ja aloin etsiä terää.
Otin sen ja vedin syvän viillon ranteeseeni. Tunsin lämpimän veren vauvan kättäni pitkin valkoiselle tiili lattialle. Yhtäkkiä kaikki meni mustaksi ja pyörryin. Viimeinen asia minkä kuulin oli oven avautuminen..

Olli:

Y/n:llä ei selvästi ollut kaikki hyvin ja hänet yhtäkkinen poistuminen jätti minut hämmentyneeksi.
Oli aivan liian hiljaista..
"Y/n kaikki ei taida olla hyvin?" Sanoin kysyvästi sillä kuulin vain pientä nyyhkytystä.
Nousin sängyltä .sykkeeni nousi paljon ahdistuksesta. Sitten kuulin sen äänen. Metallin kilahdus lattiaa vasten. Silmäni suurenivat ja tajusin ettei nyt ole aikaa hidastella. "Y/n? Y/n?!" Huusin päästyäni ylös. Ei vastausta. Ryntäsin kylppärin ovelle ja onnekseni se ei ollut kunnolla lukossa joten sain sen auki.
Silmäni suurenivat järkytyksestä. Siinä hän makasi. Rakastamani ihminen veren keskellä lattialla.
Menin kylppäriin ja itkun peitossa."y/n älä jätä mua nyt jooko? Lupasit etten menetä sua.." itkin käheällä äänellä. kokeilin pulssia, Luojan kiitos hän on elossa.
Otin hänet syliini ja purskahdin itkuun. Halasin hänen kehoaan ja koitin painaa hupparini hihaa hänen ranteeseen veren vuodon loppumisen yritykseksi. "älä lähde vielä.." kuiskasin pitäen hänestä kiinni. Kaivoin toisella kädellä taskustani puhelintani. En selviä tästä yksin pakko soittaa 112...

Time skip🍓

Y/n:

Makasin jossain lämpimässä.. oliko tämä taivas? Olenko kuollut? Kuuli  pientä piippaus ääntä ja nyyhkytystä vierestäni. Täälä tuoksui erikoiselle. Kuin liima ja kahvi. Missä olen?
Koitin avata raskaita luomiani ja katseeni osui vain valkoiseen kattoon. Koitin katsella ympärilleni. En ollut kuollut olin sairaalassa.
Katsoessani sivulle näin väsyneen Ollin itkevän ja tuijottavan kattoa. Mitä on tapahtunut? Miks oon sairaalassa?
Silmäni suurenivat kun muistinkin juuri miksi olen täälä..

"Y/n! Luojan kiitos oot hereillä" kuulin Ollin sanovan helpottuneesti hänen katseensa kohdattua omani.
"Joo.. kauan mä oon ollu täälä?" Kysyin hieman järkyttyneellä äänellä koska tarkoitukseni ei ollut saattaa itseäni sairaalaan.
"Jonkun pari tuntii.. ne laitto tikit sulle" hän vastasi katsoen pois päin.
"Luulin et menetän sut.." hän kuiskasi ja huomasin kyynelten muodostuvan hänen silmiinsä.
"Oon niin pahoillani.. ois pitäny puhuu sulle.. ymmärrän jos et anna anteeks tätä.. oon nii vitu turha etkä sä tarvi m-"  aloitin kunnes hän keskeytti minut.
"Vittu Mä nimenomaan en tarvi muuta ku sut!  Tottakai mä annan anteeks oon nii kiitollinen etten menettäny sua.. jos sä olisit menny niin vannon olisiin tullu aika pian perässä" hän huokaisi käheällä äänellä. Kyyneleet alkoivat myös muodostua minun silmiini.
"Anteeks.. oon niin tyhmä.." mutisin purskahtaen kyyneleisiin.
Olli tuli sairaalan sängyn lähelle ja tuli makaamaan viereeni. "Shh.. ei hätää oon tässä" hän kuiskasi pitäen minusta kiinni.
"Mä pilasin tän reissun.." itkin hänelle.
"Et pilannu.. sä pääset täältä tänään jo pois me pidetää ihana ilta eikä mietitä tätä heti kun sut päästetää.." hän sanoi rauhoittavalla äänellä.
Nyökkäsin päätäni ja pudotin muutaman kyyneleen poskilleni. Laitoin pääni hänen rintakehälleen ja itkin hiljaa.
"Mä rakastan sua.." hän sanoi ja silitti hiuksiani.
"Määkin sua..oon niin pahoillani että luulit et jätän sut yksin.." Sanoin itkun käheyttämällä äänellä
"Tärkeintä että oot nyt siinä" hän kuiskasi.

Aloin katumaan tekoani erittäin paljon.. miksi edes mietin miksi hän ei rakastaisi minua.. oon niin paha mun oletusten kanssa että ei ihme että ahdistaa.. onneksi olen täälä vielä, en todelakaan olisi halunnut että Olli olisi tehnyt samaa minun jälkeeni.
Onneksi hän sai minut kuitenkin rauhoitettua.
Oloni oli erittäin ja väsynyt. Sattui liikuttaa kättäni, siihen laitettu side painoi ja kutitti liiankin paljon. Lähes nulahdin kunnes Olli sanoi jotakin.
"Haluutko että haen sulle jotain?" Hän kysyi lempeästi.
"Vesipullo olis ihan kiva" vastasin tälle.
"Käyn hakeen sen. Tuun ihan pian takasin." Olli ilmoitti nousten varovasti.
Nyökkäsin hänelle ja hän antoi pienen suukon otsalleni.
Makasin ja tuijotin kattoa.
Kuulin ovesta jonkun tulevan sisään samalla kun Olli lähti. En vaivautunut katsomaan kuka se oli sillä pirtästä äänestä päätellen se oli sairaanhoitaja.
Hän tuli vain kyselemään vointiani. Halusin vain Ollin jo palaavan..

Pian hän palasikin jo vesipullon kanssa.
Hän vilautti minulle pienen hymyn ja istui viereeni samalla kun sairaanhoitaja ilmoitti minun voivan lähteä puolentunnin päästä kun viimeinen tarkistus on tehty.
"Haluun jo pois" huokaisin kun Olli ojensi minulle vesipulloa.
"Mm puoltuntia vielä nii päästää" hän hymyili. Otin huikan mukavan kylmästä vedetä ja olin hetken hiljaa.
"Ethän oo vihanen?" Kysyin hiljaa tuijottaen vesipullon etikettiä.
"Hei älä mieti tota. Sä tiät etten oo ikinö sulle vihanen. Se on iha liia vahva sana." Hän vastasi ja otti kädestäni kiinni. Hän hieroi peukalollani sormiani ja katsoi minua silmiin.
Hymyilin hieman ja siirsin katseeni vesipulloon.
"Oot iha liian kiltti!" Naurahdin ja jäin hymyilemään.
"No kai noin ihanalle ihmiselle on pakko kiltti olla!" Hän naurahti takaisin ja oli selkeästi helpottunut kun näki minun hymyilevän. Nauroimme molemmat hetken ja unihdin kokonaan miksi edes olin sairaalassa.

Pian puolituntia oli kulunut ja minulle oltin tehty viineinen tarkastus ja todettu että voin lähteä.
Istuimme Ollin autossa ajamassa kohti hotellia.
"Mitä haluut tehä ekana?" Hän kysyi lähestyessämme rakennusta.
"Hmm syödä herkkui ja kattoo mainos kanavoita" naurahdin.
"Ei niitä helvetin mainoskanavia" olli voihkaisi.
Nauroin tälle hetken. "No ei vaa voitas kattoo joku leffa sun luurin netflixist ja si myöhemmi käydää vaik syömäs siel ravintolas ja si voidaa iha vaa olla ja kattoo lisää leffoi kunnes nukahetaa toistemme syliin" hihkaisin tyytyväisenä ja vilkaisin Olliin joka keskittyi ajamisenja sanoihini.
"No nyt kuulostaa paremmalta" hän naurahti.
Pian olimmekin jo perillä ja makaamassa hotelli huoneen pehmeällä sängyllä.

_____
Huikeeta et sain kirjotettuu näin nopee jo toisenkin luvun ps melkei aloin itkee tätä kirjottaes ku tuli omat asiat hieman mieleen nyyh🥲🥲