||You Make My Heart Smile||

3.

Joonaksen pov:

Pääsimme vihdoin kotia. Potkein kenkäni pois jaloistani ja pistin takkini naulakkoon. Kävelin omaan huoneeseeni. Pistin reppuni tuolilleni ja huokaisin syvään. Mitä tekisin nytten? Mietein. Ei tullut läksyjä, eikä minulla ole vielä kavereita. En puhunut kenellekkään koulussa, paitsi sille Ollille. Ruskeat kiharat hiukset, vihreät silmät. Hän oli komea. Pudistin päätäni ajatukselle. Ei Joonas. Älä ajattele noin. Tarvitsen raitista ilmaa. Poistuin huoneestani ja menin keittiöön, jossa äitini oli. "Meen käymään ulkona" Sanoin. "Selvä. Tule sitten pian kotia, kun ruoka on kohta valmista" Hän sanoi. Menin eteiseen ja puin kenkäni päälle. En laita nytten takkia. Ulkona on sen verrean lämmin. "Joonas! Minne sä meet?" Kuulin veljeni juoksevan luokseni. Hänen silmänsä loistivat ilosta. "Meen kävelylle" Vastasin ja kummarruin hänen tasolle. "Saanks mäki tulla?" Hän kysyi hymyillen. Hänen hymynsä saa omalle naamalleni myös hymyn. "Mä voin kysyä" Sanoin. "Äiti! Saako Aatu tulla mukaan?" Kysyin. Oli hetken hiljaista. "No senkus! Tulkaa sitten takaisin" Kuului äitini vastaus. Aatun naamalle nousi suuri hymy.
"Jee!" Hän hyppi ilosta. Aatu pisti kengät jalkaansa ja ohuen takin. "Mennään jo!" Aatu sanoi ja otti kädestäni kiinni. Naurahdin.
"Joo joo" Vastasin huvittuneena. "Me mennään nyt!" Huusin äitilleni. "Pitäkää hauskaa!" Kuului äidin iloinen toivotus.

Astuimme ulos talosta. "Voidaanko mennä leikkipuistoon?" Aatu kysyi. "Voidaan mennä" Vastasin hymyillen. "Jee leikkipuistoon!" Aatu hyppi iloisena. Lähdimme kävelemään talomme lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon. Aatu otti kädestäni kiinni. Hän hyppeli iloisena. En vain voinut olla hymyilemättä.

Ollin pov:

Istun sängylläni. Minulla on tylsää. Taino, olen ajatellut sitä Joonasta. Enhän minä edes tunne häntä. Haluaisin tutustua häneen. Hän oli todella mukavan oloinen. Ehkä voisin puhua hänelle huomenna koulussa, jos näen hänet. Huokaisin. Voisi käydä ulkona kävelyllä. En ole yleensä mikään ulkoilia, mutta nytten voisin. Nousin sängyltäni. Nappasin pöydältä avaimet, puhelimen ja lompakon. Menin eteiseen ja puin kengät jalkaan ja takin päälle. Tungin tavarani taskuun. Avasin oven ja pistin sen lukkoon. Tarkistin vielä taskuni, että kaikki on mukana. Minne sitä kävelis? Ajattelin. Kohautin hartioitani ja lähdin vain kävelemään tietä pitkin.

Olen kävellyt jo tovin. Vastaan tuli yksi leikkipuisto. Katsoin sinne. Siellä oli pari pientä lasta, kaksi aikuista ja... Joonas? Katsoin mitä hän teki. Hän keinui jonkun pienemmän pojan kanssa. Aloin hymyilemään. Joonaksella on kultasydän. Voi miten söpöä! Sitten älysin, tässä voisi olla mahdollisuuteni puhua hänelle. No kerran me eletään. Kävelin lähemmäs leikkipuistoa. Sitten huomasin Joonaksen katseen minussa.

Joonaksen pov:

Huomasin sen saman pojan, kenet näin tänään koulussa kävelevän minua kohti. Olli. Voi ei! Nyt hän ajattelee, että olen täysi lapsi. Käänsin äkkiä katseeni pois hänestä ja nousin ylös keinusta. Pian Olli olikin jo puiston kulmalla tulossa luokseni. Tunsin punan nousevan kasvoilleni. Tämä on noloa.

Ollin pov:

Kävelin Joonaksen luokse. Huomasin hänen naaman olevan tulipunainen. "Moi Joonas!" Sanoin iloisesti. "M-Moi.." Hän vastasi änkyttäen. Hän on todella söpö. "No, mitä sä täällä?" Kysyin. Joonas ei vastannu mitään, vaan oli hiljaa. "Hei, en mä tee sulle mitään" Sanoin rauhoittavasti. Joonas katsahti minuun päin. "Onko toi sun veli?" Kysyin ja osoitin keinussa kiikkuvaa poikaa. "Joo, se on A-Aatu" Joonas kertoi. "Kiva" Vastasin. Oli pieni hiljaisuus, kunnes tämä ilmeisesti Joonaksen veli Aatu tulee luoksemme. "Joonas, kuka toi on?" Aatu kysyi ja osoitti minua. Joonas hymähti iloisena. "Se on Olli. Ja Olli, tässä on Aatu" Joonas kertoi. "Moi Aatu" Tervehdin.
"Moi Olli!" Hän vastasi hymyillen. "No mitä sä täällä?" Joonas kysyi puolestaan. Hän oli ilmeisesti jo hieman rentoutunut. "Tulin kävelylle ku kotona oli tylsää" Kerroin. Joonas nyökytteli. "Joo sama, mut tulin Aatun kaa" Joonas kertoi. "Ookei, mut tota.." Aloitin. Voi vittu Olli, no pakko on sit kysyä. "S-Saanks mä sun numeron?" Kysyin jännittyneenä. Joonas katsoi minua silmät pyöreinä. "Joo saat" Hän vastasi iloisesti.

Jaoimme numeromme. "Mut mun pitää varmaan nyt mennä" Joonas sanoi. "Joo, munki. Hei muuten, mis suunnas asut?" Kysyin. "Tosta tieltä oikeelle" Joonas sanoi ja osoitto tietä. "Mäki asun siel päin. Mennäänks samaa matkaa?" Kysyin innoissani. Okei Olli rauhotu! "Joo voidaan" Joonas vastasi. "Aatu! Lähetään nyt!" Joonas huusi veljelleen.
"Okei Joonas!" Hän huusi takaisin ja juoksi meidän luokse. "Mennäänks me samaa matkaa?" Aatu kysyi minulta. "Joo" Sanoin iloisesti. "Jee!" Aatu vastasi hyppien ilosta. Siis miten on mahdollista, että veljekset ovat yhtä söpöjä kummatkin?