||You Make My Heart Smile||

26.

Aleksin pov:

Kävelen huppu päässä käytävällä. Yritän päästä mahdollisimman nopeasti luokkaan, jotta kiusaajani ei kerkeäisi tulla luokseni. Vilkuilen välillä taakseni, seuraavatko he minua.

Olen vain vieläkin kiitollinen siitä, mitä tapahtui tänään aamulla koulumatkallani. Kiusaajani oli saanut minut kiinni aamulla ja alkoivat sitten hakkaamaan minua.

Kunnes sitten kaksi poikaa tulivat auttamaan minua. Olisiko ollut Joonas ja Olli?

Tämä blondi kikkarapäinen hääti kiusaajani pois ja sitten tämä brune tuli auttamaan minua myös. Jos he eivät olisi tulleet, olisin varmaan ojassa itkemässä toista tuntia putkeen hakattuna. Niinkuin yleensä..

Pääsin onneksi nopeasti luokkaan. Menen vain istumaan takariviin. Otan puhelimeni taskustani. Ahdistaa hieman.

Minulla ei ole tässä koulussa yhtään kaveria. Ainoastaan kiusaajia. Ja nekin kaikki ovat ysillä. Eli toisin sanoen, heillä on enemmän valtaa kuin minulla, ja he ovat isompia.

Sitten saan viestin puhelimeeni. Huomaan viestin olevan tältä Joonakselta. Ihmettelen ensin, mistä hän on numeroni saanut, kunnes muistin, että jaoimme numerot silloin aamulla.

Avaan viestin...

Joonas:
Moikka Aleksi, Joonas täs. Tota mä, Olli ja sitten meidän kolme muuta frendii ollaan menos tänään kylälle tos jossain kymmenen aikaan illalla. Aateltiin kysyy sua messiin. :)

Minä (Aleksi):
Kyllä mulle sopii, jos teitä ei haittaa?

Joonas:
Ei se todellakaan haittaa! Miks oltais muuten kysytty?

Minä:
No en mä tiiä. Mut voin mä tulla.

Joonas:
Jesss! Aateltiin nähä kaikki sitten siin yhen Alepan kohalla, mis on se parturiki vieres.

Minä:
Juup mä tuun sit siihen.

Joonas:
Okei nähään sit siel! :)

Minä:
:)

Katson viestejä hymyillen. Olenko kerrankin saamassa elämäni aikana oikeasti kavereita? Ei minulla ole ikinä ollut muutakuin serkkuni Leevi, ja hänkin asuu Helsingissä..

Okei no ainakin minulla on tällepäivälle muita suunnitelmia, kuin itkeminen sängyssä. Vihdoin..

~~~

Joonaksen pov:

Kello tulee pian puoli kymmenen. Vanhempani ja veljeni on mennyt nukkumaan jo aikoja sitten. Olisin halunnut mennä Ollille koulun jälkeen, mutta äiti ja isä pakottivat minut kotiin yöksi.

Katson asuni ja pakkaan reppuni. Sammutan huoneestani valot ja hiivin portaat alas. Onneksi ne eivät natisseet.

Pistän kenkäni jalkaan ja takkini päälle. Avaan ulko-oven varovasti ja astun ulkoilmaan. Pistän oven myös varovasti kiinni.

Kävelen Ollin talon luokse. Pääsen nopeasti oven luokse. Odotan siinä kiltisti, kunnes huomaan tuon maailman söpöimmän pojan edessäni.

Olli alkaa hymyilemään nähdessään minut. Hymyilen itsekkin. Olli pistää oven varovasti kiinni. Sitten hän laittaa kätensä lantiolleni ja asettaa huulensa omilleni.

Pistän omat käteni Ollin niskan taakse syventääkseni suudelmaa. Siinä sitten suutelimme erittäin kiihkeästi Ollin talon edessä kymmeneltä illalla. Romanttista sanoisinko?

Irrottaudumme toisistamme, jonka jälkeen halaamme. "Mul oli ikävä sua" Olli sanoo ja vetää minua enemmän itseensä kiinni. "Niin mullaki sua. Vaikka oltiin toista erossa joku seittemän tuntii" Sanon naurahtaen.

"Älä naura" Olli sanoo muka loukkaantuneena ja irrottautuu halista. Hän pistää kätensä sumppuun, kun minä nauran melkein silmäni päästä.

"No mikä sais mun Ollipollin paremmalle tuulelle?" Kysyn mietteliäänä. Olli katsoo minua -mitä just sanoit? Ilmeellä.

"No Ollipollin sais paremmalle mielelle, jos se sais pusun Jonskulta" Hän sanoo. Tuhahdan huvittuneena. "No Jonsku antaa Ollipollille pusun" Sanon ja painan intohimoisesti huuleni tuon huulille.