||You Make My Heart Smile||

1.

Joonaksen pov:

Täysin uusi kaupunki, jossa en ole ollut aikaisemmin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset. Ja nyt, muutimme tänne. Muutimme tosiaan Helsingistä Ouluun vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa, sillä isäni sai parempia töitä täältä. Tämä voisi olla minulle myös uusi alku.

Minua ollaan kiusattu ihan siittä asti, kun menin ensimmäiselle luokalle. Koko koulu oli mua vastaan, ja ihan yläasteellekki asti. Olin erinlainen, soitin kitaraa, olin kuulemma liian kiltti. Joka päivä sai pelätä henkensä edestä. Joka päivä oli kyse elämästä ja kuolemasta. Ahdisti mennä kouluun. Ala-asteella kiusaaminen oli enemmänkin haukkumista päin naamaa ja tönimistä, kunnes yläasteelle siirryttyä, asiat muuttui. Kiusaajani levitti juoruja minusta uusille luokkalaisilleni, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Pian ne uudetkin luokkalaiseni alkoivat kiusaamaan minua, niin henkisesti kuin fyysisesti. Bussipysäkillä minua hakattiin ja potkittiin lätäköihin, lyötiin ja haukuttiin. Jopa minun kirjani rikottiin, ja jouduin ostamaan iste uudet koulukirjat, sillä vanhempani ei uskonut, että jotkut olisivat rikkoneet ne. Jäin yläasteella kaksi kertaa luokalle, kasi -ja ysiluokalla. Voimani olivat täysin loppu. Valoa ei näkynyt missään.

Mutta asiat, mitkä ovat pitäneet minut vielä maan päällä, on perheeni ja musiikki. Pikkuveljeni on minulle todella tärkeä. Hänestä tulee vielä mieleen ne omat lapsuus ajat, kun olin itsekkin vielä kolme-vuotias, ja leikein hiekkalaatikolla. Äiti ja isä ovat minulle se pelastus. He ovat mahdollistaneet minun kitaran soiton, josta olen kaikista ylpein. Ilman heitä, en soittaisi kitaraa. Musiikki on ollut minulle se pakokeino. Kitaran soitto saa minut unohtamaan kaiken. Keskityt vaan rytmiin, laulat ja itket. Välillä siihen purkautuu ne tunteetkin. Jos on hyvä fiilis, niin aina hymyilyttää kitaraa soittaessa. Jos taas huono, niin kyllä kyynelkanavat aktivoituu.

Nyt, muutimme Ouluun. Pois Helsingistä. Elämäni voi alkaa alusta. Hyvästi kiusaajat! Nyt näytän teille, mistä Joonas Porko on oikeasti tehty. Minusta todella tulee jotain, ja sen minä näytän!

———————————————————————

8.8. Maanantai

"Joonas, herätys" Kuulin rauhoittavan ja hellän äänen. Tuohon ääneen on aina ihana herätä.
"Huomenta äiti" Vastasin hänelle hymyillen. Avasin silmäni ja näin pirteästi hymyilevän äitini. "Nyt olisi uusi päivä uudessa koulussa" Hän kertoi. Tunsin käden uppoutuvan takkuisiin hiuksiini. "Tule aampalalle sitten, kun olet noussut" Hän sanoi ja lopetti hiusteni silittämisen. Nyökkäsin vastaukseksi. Äitini nousi ylös sängystäni ja lähti pois huoneestani.

Nousin ylös istumaan. Se olis sitten ysiluokka uudestaan. Ajattelin. Päätin nostaa itseni ylös sängystä ja mennä vaatekaapilleni. Mitä pukisin päälleni? Päätin ottaa mustat revityt farkut ja valkoisen t-paidan. Ulkonahan paistaa kirkkaasti aurinko, jonka valo läpäisee verhoistani läpi. Hymy levisi huulilleni. Olen aina rakastanut luontoa. Tykkään olla ulkona. Raitis ilma ja lämpö ihossasi on paras asia ikinä. Myöskin talvella hiihtäminen on todella rauhoittavaa. Yksin omissa ajatuksissasi katsot luontoa ja vedät kepeillä itseäsi koko ajan eteenpäin. Laavulla istuminen pitkän hiihdon jälkeen nuotion äärellä, ja juot termospullosta lämmintä kaakaota. Se on maailman parhaimpia fiiliksiä.

Puen farkkutakkiani päälle. Äiti vie minut nyt ensimmäisen viikon kouluun, mutta sitten saan mennä bussilla kouluun. Ensin minulle pitää hankkia bussikortti, jonka ilmeisesti voi kysyä koululta. "Missä sun lelu on?" Kysyin pikkuveljentäni, joka oli jo tulossa laittamaan kenkiä jalkaansa. "Ai niin. Mä käyn hakemassa sen!" Hän sanoi ja juoksi omaan huoneeseensa. Pian hän tuli sieltä sininen nalle kädessään.
"Miltä tuntuu mennä eskariin?" Kysyn häneltä. "Jännittää tosi paljon" Hän vastasi ja hyppi iloisesti. "Turhaan sä jännität" Sanoin ja puristin tuon poskia hellästi. "Saat kertoa mulle sitten kaiken, mitä tänään teitte sitten siellä, okei?" Sanoin, johon veljeni nyökkäsi.
"Mä kerron kaiken sitten, Joonas-veli!" Hän sanoi hymyillen. Omalle naamalleni levisi myös hymy. Rakastan veljeäni niin paljon.
"Noniin lähdetään sitten!" Äitini huusi meille ulkoa. "Mennään äitin luo nyt niin se vie sut eskariin" Sanoin ja otin veljeni kädestä kiinni

Pysähdyimme ilmeisesti eskarin eteen, minne veljeni menee. Menimme kaikki pois auton kyydistä. Kävelin veljeni luoksen ja otin tuon tiukkaan halaukseen. "Hyvää ensimmäistä eskaripäivää" Sanoin. "Kiitos Joonas" Hän vastasi iloisesti. Hän irrottautui halauksesta ja halasi vielä äitiä. Äitini antoi pusun veljeni poskelle. "Äiti rakastaa sua" Hän sanoi ja irrottautui halauksesta. "Moi moi!" Sitten veljeni lähti juoksemaan muiden lasten luokse nalle kädessään. Ihanaa nähdä, miten veljeni on niin sosiaallinen muiden lasten kanssa. Katson, kun lapset nauravat ja alkavat leikkimään. Olen niin iloinen, että näen oman pikkuveljeni niin iloisena. Leveä hymy vallitsi kasvoni. "Lähdettäiskö nytten, niin kerkeät omalle koulullesi?" Äitini kysyi ja taputti olkapäätäni. "Joo" Vastasin.