||You Make My Heart Smile||

10.

Ollin pov:

Katson sängyllä sikeästi nukkuvaa Joonasta. Olimme tuoneet Joonaksen Tommi luokse. Olen iloinen, että Tommin vanhemmat edes suostuivat ottamaan Joonaksen tänne, vaikka ei Tommin vanhemmat edes tunne Joonasta. Aloin varovasti silittämään Joonaksen hiuksia. Tommi katsoi minua hymyillen ilkikurisesti. Hymähdin tuolle ja käänsin katseeni takaisin Joonakseen. "Sä taidat tosiaan tykätä Joonaksesta?" Tommi kysyi. Mistä tuokin tuli? Oikeastaan en ole itsekkään varma, tykkäänkö Joonaksesta. Ajatukseni keskeytti, kun tunsin Joonaksen liikkuvan hieman. Säikähdin ja vetäisin käteni Joonaksen pehmeistä hiuksista pois. Joonas mumisi jotain, josta en saanut kovin selvää. "Mitä se sano?" Kysyin kuiskaten Tommilta. On minullakin paska kuulo. "En kuullu" Tommi kuiskasi takaisin.

Pian Joonas nousi ylös ja hieroi silmiään. Samalla huomasin Joonaksen hieman yökkäilevän. Älä oksenna! "Tommi anna se vati" Sanoin Tommille. Hän kiiruhti ottamaan huoneen nurkasta vatin. Tommi oli ottanut ihan varmuuden vuoksi sellaisen, että jos Joonasta oksettaisi herättyä. Näemmä se tuli tarpeeseen. Tommi ojensi minulle vatin ja pistin sen sängyn viereen. Joonas kumarsi vatin luokse ja oksensi. Päätin lohduttaa häntä, joten aloin silittämään hänen selkää hitain vedoin. "Kaikki hyvin" Sanoin rauhallisesti, kun Joonas oksenteli vieressäni. "Mä käyn hakemassa vettä ja särkylääkettä" Tommi kertoi. Nyökkäsin ja jatkoin taas Joonaksen selän silittämistä. Siirsin Joonaksen hiuksia hänen naamalta pois. Tunsin punan kokoajan poskillani. Tämä on ihan normaalia. Haluan auttaa Joonasta.

Hän nousi istumaan paremmin ja hieroi hikistä otsaansa. Tommi ojensi Joonakselle vesilasin ja särkylääkkeen. "K-Kiitos.." Joonas sanoi käheästi. "Ei mittää" Tommi vastasi. Joonas veti särkylääkkeen ja veden kurkusta alas.
"Onko sulla minkälainen olo nyt?" Kysyin Joonakselta ja istuin hänen viereen. "Ihan hyvä.." Joonas vastasi hiljaa. "Hyvä" Sanoin hymyillen. "Mä käyn sanoo, et heräsit" Tommi sanoi Joonakselle. Joonas nyökkäsi ja hymyili pienesti. "Kiitti.." Joonas sanoi hiljaa. Tommi nyökkäsi ja lähti pois huoneesta. "Onko varmasti kaikki hyvin?" Kysyin varmistaen. Joonas nyökkäsi ja hymyili minulle ja leveämmin. Tunsin Joonaksen laittavan päänsä olkapäälleni. Voi raukkaa. Laitoin käteni Joonaksen hiusten sekaan ja aloin hellästi silittämään niitä. Miten jonkun hiukset on niin pehmeät? "Saanks mä kysyä yhen kysymyksen?" Kysyin Joonakselta. Tunsin Joonaksen hieman epäröivän. "Tottakai.." Joonas vastasi hiukan hermona. "Miks sä pyörryit siel parkkipaikal?" Kysyin. Joonas oli hiljaa. "Ei sun oo pakko tietenkään vastata. Haluun vaan auttaa sua" Kerroin ja kiersin käteni Joonaksen olkapäälle. "A-Alko ahistaa ja s-sit sain tie-etää.." Joonas kertoi mutta lopetti. Hän veti henkeä ja jatkoi. "Sit äiti laitto viestii, et se e-ei voinu hakee m-mua koulusta ja sit sa-ain paniikkiko-ohtauksen.." Kuulin pientä niiskutusta olkapäälläni. "Voi Joonas.." Sanoin hiljaa. Otin Joonaksen lämpimään haliin. Tunsin paitani kastuvan Joonaksen kyyneleistä. Voi Joonasta. Mutta ymmärrän kyllä. Onhan meiltä koululle todella pitkä matka. Ei sitä jaksaisi kävellä ahdistuksen vallatessa kehoasi.

"Mun iskä soitti sun äidille, että oot täällä" Tommi tuli sanomaan Joonakselle. Joonas nyökkäsi kiitollisena. "Sun äiti tulee hakee sua tos tunnin päästä" Tommi kertoi. "Kiitti ku autatte.." Joonas sanoi hiljaa. "Tottakai me sua autetaa" Sanoin iloisesti. "Kaveria ei jätetä yksin" Kerroin ja taputin Joonaksen olkapäätä. Tommi hymyili. Joonaskin hymyili. Mun parhaat kaverit.