||You Make My Heart Smile||

7.

Ollin pov:

Halasin Joonasta edelleen. En vain halunnut irrottautua halauksesta. Aloin miettimään Joonaksen sanoja. Joonaksella ei ole ollut ikinä kavereita. Niin surulliselta se ajatus kuulostaa. Miten kukaan on voinut kiusata Joonasta? On vain vaikea ymmärtää. Joonashan on maailman ihanin ihminen, ketä tunnen. Ja komein, ja ystävällisin, ja kultasydämmisin. Hän oikeasti välittää perheestään. Sitten häntä ollaan kiusattu koko hänen elämänsä. Sen minä tiedän, että en anna kenenkään enään satuttaa Joonasta.

Silitin Joonaksen selkää. Hän oli jo lopettanut itkemisen, mutta halasimme edelleen. Päässäni kumminkin pyöri yksi kysymys. En vain tiedä, että onko se liian arka aihe Joonakselle.
"Joonas" Sanoin hiljaa. Sain vain muminaa vastaukseksi. "Sun ei oo pakko vastata, mutta miks sua kiusattiin?" Kysyin mahdollisimman rauhallisesti. Tiukensin käsieni otetta, sillä halusin Joonaksella olevan turvallinen olo.
"K-Koska olin kuulemma liian lapsellinen, en ollut se kova poika. Olin myös liian kiltti kuulemma.." Joonas kertoi hiljaa. Voi poloista. "Joonas.." Sanoin ja vetäisin hänet irti minusta. Hän katsoi minua hämmentyneenä. Pojalla oli aivan punaiset ja turvonneet silmät. Otin tuon olkapäistä kiinni ja katsoin tuota suoraan silmiin. "Muista, että sä oot maailman ihanin ihminen. Älä koskaan aattele itestäs mitään negatiivista. Sussa on niin paljon plussaa. Se on maailman ihanin asia, että oot kiltti. Oot niin hyväsydämminen ihminen. On vaan niin ihana nähä, et oot sun pikkuveljes kanssa. Se on kauneinta sussa, oikeesti. Oot niin hauska, mukava, komea, ihana, ystävällinen, kohtelias. Oikeesti oot tosi huippu tyyppi" Kerroin hänelle. Yritin parhaani mukaan pidätellä kyyneleitäni.

Joonaksen pov:

Tuijotin Ollia ihmeissäni. Kukaan ei ole sanonut minusta noin. Tunsin herkistyväni.
"K-Kiit-tos Olli.." Sopersin jo melkein itkien. Olli otti minut syvään haliin. Hän kietoi kätensä pääni ympärille. Toisella kädellä hän alkoi silittää selkääni. "Kiitos että oot siinä.." Sanoin hiljaa. "Aina mä oon" Olli vastasi.
"Joonas lähdetään ihan pian!" Kuulin isäni huutavan. Tämä meidän ihana hetkemme murskautui miljooniksi palasiksi. Perkeleen isä. Jouduin irrottautumaan halista, vaikka olisin mielelläni ollut enemmin Ollin syleilyssä. "Joonas" Olli sanoi. "Niin Olli?" Vastasin kuuntelevani. "Sä voit hengata mun ja Tommin kaa koulussa aina, kun haluat" Olli kertoi. Tunsin kyyneleiden taas puskevan silmistäni. Miksi olen tälläinen? "J-Jos sä haluut, n-niin kyl se mulle sopii" sanoin ujosti. En halausi olla vaivaksi Ollille koko aikaa. Olen itkenyt hänen rinnalla jo ainakin tunnin. "Ei se haittaa. Sä oot oikeesti ihana ihminen" Olli sanoi hymyillen. Hymy täytti omat kasvoni. Miten Olli on noin ihana? "Kiitos Olli" Sanoin ja halasin häntä. Hän kietoi vahvat kätensä ympärilleni. Jouduimme kuitenkin irrottautumaan halista, koska minun piti lähteä.

"Muista että voit aina laittaa mulle viestiä tai soittaa" Olli sanoi. Nyökkäsin. Lähdin ulos Ollin huoneesta. Olli tuli perässäni eteiseen. Puin takkini päälle ja kengät jalkoihin. Tarkistin vielä, että puhelin oli mukana. Enhän minä sitä kyllä katsonut ollenkaan. "Mut moikka" Sanoin Ollille. Olli veti minut vielä haliin. Tottakai vastasin haliin. "Moikka" Olli vastasi hymyillen halin loputtua. Avasin oven ja kävelin autolle, jossa muu perhe jo oli. Menin auton takapenkille Aatun kanssa.
"Vihdoin tulit" Äitini sanoi. "Sori, kesti hetki" Vastasin pahoittelevasti. Säikähdin hieman, sillä ääneni kuulosti ihan särkyneeltä.
"Joonas onkos sulla kaikki hyvin?" Aatu kysyi. Nyökkäsin ja yritin vääntää naamalleni tekohymyn. "Näytät siltä, että oot itkeny koko elämäs" Aatu kommentoi. Olisit nyt hiljaa edes joskus. Ajattelin. Huokaisin ja aloin katsomaan maisemia.

Ryntäsin huoneeseeni. Menin istumaan sängylleni. Miten olen ansainnut Ollin elämääni? Hymy levisi kasvoilleni. Menin kaapilleni ja aloin etsimään sieltä collareita ja t-paitaa. Pistin päälleni mustat collarit ja mustan t-paidan. Katsoin itseäni peilistä. Naamani oli ihan punainen, varsinkin silmäni. Myös poskeni oli todella kuivat. Samalla kuulin koputuksen oveltani. "Tuu vaan" Sanoin. Sitten äitini astui huoneeseen tarjotin kädessä. Tarjottimella oli kaksi leipää, jugurttipurkki ja mehua. Hän laski sen pöydälleni. "Aattelin tuoda sulle iltapalan tänne, kun näytit vähän surulliselta" Äitini sanoi. "Kiitti.." Vastasin hiljaa. "Ootko sä itkeny?" Äitini kysyi. Nyökkäsin pienesti. En minä äidille halua valehdella. "Haluutko kertoa miksi?" Hän kysyi ja meni istumaan sängylleni. Päätin nyökätä, vaikka ajatus hieman ahdisti. Menin istumaan äitini viereen. "Kerroin Ollille mun kiusaamisesti..." Kerroin. "Olli otti sen kumminkin hyvin vastaan ja sit se otti mut haliin ja kerto musta kaikkia hyviä puolia" Jatkoin. Äitini ilme oli vähän sekava. "Oon vaan niin ilonen, et Olli oli siinä" Kerroin. Naamalleni nousi pieni hymy. Äitini kasvoille nousi myös hymy. "Vai niin" Hän tokaisi.
"Mutta onhan nyt kaikki hyvin?" Hän kysyi. Nyökkäsin ja näytin hammashymyni. "Hyvä. Mutta hyvää yötä" Hän sanoi ja antoi pusun hiusteni sekaan. "Öitä äiti" Vastasin. Pian äitini lähti pois huoneestani. Olen niin iloinen, että minulla on tuollainen äiti olemassa.