||You Make My Heart Smile||

24.

||18.8 Torstai||

Ollin pov:

Puemme ulkovaatteitamme päälle. Aamu oli vierähtänyt hieman, joten olemme melkein myöhässä bussista. Aamumme oli venynyt pitkän suutelutuokion takia...

"Onks sul varmasti sun bussikortti?" Kysyn Joonakselta, joka sitoo kenkiään parhaillaan.
"Joo mun taskus" Hän kertoo. Nyökkään ja avaan ulko-oven.

Pian Joonaskin astuu ovesta ulos. Hän pistää oven lukkoon ja tulee sitten luokseni. Otan tuon kädestä kiinni ja lähdemme kävelemään bussipysäkille.

~~~

Odotimme bussia varmaan 15min. Yleensä bussi on tullut aina 5min odottamisen aikana.
"Me varmaan myöhästyttiin bussist" Sanon Joonakselle. "Joo mul on vähä sama fiilis" Hän sanoo.

"No meidän pitää sit kävellä kouluun" Sanon. Näen Joonaksen nyökkäävän pienesti. "Kyl me keretään koululle. Ei täst mee varmaan ku 20min tai jotain" Sanon.

Lähdimme kävelemään käsikädessä kouluun.
"Miten se sun bändisuunnitelma on edenny?" Joonas kysyy. Huokaisen. Oikeastaan et itsekkään tiedä. Enhän ole tehnyt suoraansanottuna mitään sen eteen.

"Ei mitään hajua. Ehkä en ala soittaa bändis..." Sanon hieman allapäin. Haluaisin soittaa bändissä, mutta kun ei ole oikein mitään bändiä tarjolla.

"Mä kyllä ymmärrän sua. Mutta kyllä sä vielä joskus soitat jossain supersuositussa bändissä ja kierrät ympäri maailmaa" Joonas kuvailee. Alan hymyilemään.

"No onks sul mitään unelmia tai sellasii mitä haluisit tehä?" Kysyn. Joonas nyökkää. "Mul on sama mikä sulla" Hän kertoo.

Sitten hän pistää päänsä olkapäälleni. "Ja haluan tehä sen sun kanssa" Hän jatkaa ja kuulen hänen äänestä, että hän hymyilee. Tunnen omalla naamallani myös hymyn, sekä hennon punan punottavan poskillani.

"Miten oot niin söpö oikeesti? Mäki haluun tehä sen sun kanssa" Sanon iloisesti. Kuulen Joonaksen naurahtavan.

Sitten huomaan edessämme kaksi poikaa kiusaamassa jotain toista hieman pienempää poikaa. Joonas nostaa päänsä ja irrottaa kätensä omastani. Tuo lähtee juoksemaan noiden kiusaajien luokse.

Joonaksen pov:

Näen, kun jotain poikaa kiusataan. En kestä katsoa sitä. Päätän mennä auttamaan tuota, joten nostan pääni Ollin olkapäältä ja irrotan käteni hänen otteestaan. Lähden juoksemaan noiden poikien luokse vauhdilla.

"Mitä te teette?" Kysyn vihaisena päästyäni noiden luokse. He katsovat minua hieman peloissaan. Olen heitä kumminkin pidempi.

"Kai te tajuatte, että toi on todella tyhmää. Lopettakaa ja lähtekää helvettiin!" Huudan noille. Nuo kaksi poikaa kirjaimellisesti lähtivät juoksemaan minua karkuun.

Sitten käännän katseeni tuohon maassa istuvaan poikaan. Blondi poika, jonka naamassa on pieniä arpia.

Ollin pov:

Näen Joonaksen puolustamassa tuota kiusattua. Tällähetkellä hän huutaa noille kahdelle pojalle, jotka katsovat Joonasta peloissaan. Mun Joonas...

Pian nuo pojat lähtevät juoksemaan karkuun Joonasta, jolloin huomaan hänen kyykistyvän pienen blondin pojan eteen. Päätän mennä hänen luokseen myös.

"Onko kaikki hyvin? Sattuuko sua johonki?" Joonas kyselee tuolta pojalta. "N-Ne löi m-mua.." Tuo blondi poika vastaa.

Joonas kaivaa taskustaan paperia ja alkaa pyyhkimään pojan kasvoja hellästi. Katson Joonasta lumoissani. Mähän puhuin tästä. Niin huolehtivainen...

"Mun nimi on Joonas ja tossa on Olli" Joonas kertoo pojalle. Joonas ottaa pojan kädestä kiinni ja nostaa hänet seisomaan. "Mun nimi on A-Aleksi.." Tämä blondi poika Aleksi vastaa.

"Mil luokal sä oot?" Joonas kysyy. "Oon kasil.. Mut me ei olla samas koulus" Aleksi sanoo. Nyökkäämme Joonaksen kanssa.

"Ketkä sua kiusas?" Kysyn vuorostaan Aleksilta. "N-Ne oli mun koulun ysi luokkalaiset pojat" Aleksi kertoo.

"Okei. Mut me voidaan tulla sun kaa samaa matkaa niin pitkälle ku pystytään" Joonas sanoo ja katsoo minua. "Tottakai. En haluu et kävelet yksin" Komppaan. Lähdemme kävelemään.

Huomaan Aleksin naamalla pienen hymyn.
"Kiitos ku autoitte.." Aleksi sanoo. "Aina me autetaan. En haluu nähä ku ihmisii kiusataan" Joonas sanoo hymyillen. "Saadaanko me muuten sun numero?" Kysyn Aleksilta. Tuo nyökkää ja jaamme numeromme.

"Mun pitää kääntyä tästä nytten" Aleksi sanoo. "Okei no me mennään täst eri suuntaan. Mut nähään joskus!" Joonas sanoo Aleksille. He heittävät kopot ja minä myös Aleksin kanssa. "Moikka!" Aleksi sanoo ja lähdemme eri suuntaan.

"Sehä oli mukava" Sanon. "Eikö. Oon vihanen niille kiusaajille" Joonas sanoo. "Tottakai sä oot ja ymmärrän kyl miksi" Sanon. Otan tuon kädestä kiinni ja lähenen tuon korvan juurta.
"Sä olit muuten aika helvetin komea ku huusit niille pojille" Kuiskaan tuon korvaan.

Huomaan Joonaksen värähtävän. Annan pusun tuon poskelle. Jatkamme kävelyä koululle. Saatamme olla myöhässä, mutta sillä ei ole väliä.