||You Make My Heart Smile||

5.

||Tiistai 9.8||

Ollin pov:

Astuin bussista ulos. Katsoin koulun pihaa ja yritin etsiä Tommia. En huomannut häntä vielä missään. Ei varmaan ole vielä tullut. Päätin mennä katokselle seisomaan. Huokaisin. Pistin silmäni kiinni ja kuuntelin muiden ihmisten puhumista. Näytin varmaan todella säälittävältä, mutta ihan sama. Senkus ihmettelee. Sitten päähäni juolahtaa Joonas. Meidän eilinen kävelymme. Hymy nousi huulilleni. Nyt varmasti näytin hullulta. Avasi silmäni. Tommi ei ole vieläkään tullut. Koulun piha alkoi kokoajan täyttymään enemmän oppilaista. Sitten puhelimeeni tulee viesti. Päätän katsoa sen. Se on Tommilta.

Tommi:
Sori Olli, mut oon kipeänä..

Minä (Olli):
Voi vittu. No ei se haittaa, pärjäile

Tommi:
Hyvä, mee vaikka puhuu sille sun poikaystävälles

Minä:
Hä? Kelle muka?

Tommi:
Älä esitä apinaa Olli, kyl mä näin sut sillon Joonaksen kaa eilen

Minä:
Mitä?

Tommi:
Voi jumalauta sun kanssa! Sä olit Joonaksen ja jonkun toisen ipanan kaa kävelyllä eilen. Äijä oli ihan punanen

Minä:
Tommi lopeta!

Tommi:
Mee puhuu sille tänään sit

Minä:
Joojoo...

Tuhahdin itsekseni. Miten Tommi näki mut ja Joonaksen? Ihmettelin. Toisaalta Tommin idea ei ollut mikään huono. Ainakin saisin puhua Joonaksen kanssa. Onkohan hän edes tullut vielä? Katselin ympärilleni. En ainakaan vielä nähnyt häntä. Sitten muistin. Minulla on hänen numero. Voisin kysyä. Ei Olli älä! Eiku sittenkin. Eiku...Vitut ihan sama..

Minä (Olli):
Moi Joonas tässä mä Olli. Totaa, mun kaveri on kipeenä niin voinko olla sun kaa tänään koulus?

Joonaksen pov:

Äiti vie minua nytten kouluun. Katselin maisemia, koska en jaksanut puhelintakaan katsella. Pian huomaankin olevamme jo kouluni edessä. Astuin autosta ulos. "Moikka!" Sanoin äitilleni. "Hei hei!" Hän vastasi hymyillen. Pian auto lähtee pois pihasta. Samalla puhelimeeni tulee viesti. Se on Ollilta. Sydämmeni kirjaimellisesti pysähtyi. Avasin viestin ja suuni loksahti auki. Vastasin äkkiä takaisin.

Minä (Joonas)
Joo voidaan olla :)

Olli:
Jes hyvä! Oon täällä katoksessa niin tuu tänne

Minä:
Tulossa!

Laitoin puhelimeni taskuun ja lähdin kävelemään katosta kohti. Huomasinkin Ollin olevan siellä. Hän nojasi tolppaan olkapäällään. Hän on niin komea! Ei Joonas! Skarppaa nyt. Lähdin kävelemään Ollia kohti. Pian tuon katse kääntyi minuun. Hänen huulille nousi suloinen hymy. "Moi Joonas" Hän tervehti minua iloisesti. "Moi Olli" Vastasin takaisin. "Mikä tunti sul on nyt?" Olli kysyi. "Ilmeisesti matikkaa" Vastasin turhautuneena. "Söis kyl muaki. Mul on kemiaa" Olli kertoi. Nyökkäsin. Vihaan matikkaa ja kemiaa. Ehkä inhokki aineeni koko koulussa. "Nähäänkö täs kohtaa sit?" Olli kysyi. Nyökkäsin hymyillen. Ollikin hymyili minulle. Tunsin punan nousevan poskilleni. Onneksi kellot ehtivät juuri soida.

Kävelin ulos. Vihdoin matikan tunti ohi! Nytten meillä on vähän pidempi välkkä, joka kestää 20min. Voisin tässä samalla tutustua Olliin. Kerkesimme kyllä eilenkin jutella kävelessämme, mutta haluan oppia Ollista lisää. "Terve" Kuulin Ollin sanovan takaani. Hyppäsin varmaan metrin korkeuteen.
"Herranjumala älä säikyttele!" Sanoin nauraen. "Sori sori" Olli vastasi ja nosti kätensä ilmaan. Naurahdin. "Kuka se sun kaveri oli, kuka on nyt kipeenä?" Kysyin. Olli katsoi minua suoraan silmiin. Se oli jopa ihan hieman ahdistavaa. Tälleen ku vanhassa koulussani minua katseltiin joka kulmasta. "Sen nimi on Tommi. Ollaan samalla luokalla ja saman ikäsiä sen kaa" Olli kertoi. "Ootteko te ollu jo kauan kavereita?" Kysyin uudestaan. "Ollaan me oltu jo ala-asteella kavereita" Olli kertoi muistellen. Sentään hänellä on edes yksi kaveri. En nyt laskisi minua hänen kaverikseen. Olenhan täysi pelle..

Koulu loppui viimein. "Millä sä meet kotiin?" Olli kysyi. "Mun äiti vie mut nyt tän viikon aikana mut sit tuun aina bussilla" Kerroin. Olli nyökkäsi hymyillen. "Mut moikka!" Olli sanoi vilkuttaen minulle. "Moi moi!" Vilkutin takaisin. Lähdin kävelemään äidin auton luokse, joka oli jo parkkipaikalla. Avasin auton oven ja menin istumaan penkille. "Moi" Äitini sanoi. Tervehdin takaisin ja pistin turvavyön kiinni.