Ollin nk.
Sisällä huomasin etten voinut jättää tuota sympaattista blondia. minun oli pakko kävellä perään. halusin tietää hänestä jotain. tutustua. ei yhtään minun tapaistani tiedän. normaalisti olen sulkeutuva ja hiljainen. hymyily ei myöskään kuulu tapoihini. tämä blondi sai sen vain aikaan. en tiedä miten helvetissä. en osaa sanoa haluanko tästä tunteesta eroon. helpottaisi jos osaisin nimetä sen.
kun tämä poika halauksessa puristi minua se tuntui kun olisi saanut pienen murtuman kuoreeni. en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. sitäpaitsi hänhän halasi minua koska häntä ahdisti. mutta miksi silti minua? hänkin vaikuttaa ujolta. sisäänpäin suuntautuneelta. pidän siitä. haluan saada jotain irti. ei tämä ei kuulosta enään normaalilta olen tulossa selvästi kipeäksi.
(tässä kohtaa Olli oli tosiaan saanu Aleksin kiinni josta kerroin viime luvussa)
mietin siinä kävellessämme mitä kehtaisin sanoa. tai kysyä. vai pitäisikö vain katsoa häneen ja hymyillä. hetken päästä keksin kysyttävää. aika tärkeääkin sellaista.
minä (Olli): sä ehkä tiedät mun nimen tai en tiedä muistatko mutta jokatapauksessa mikä sun nimi on? mä en oo tainnu kuulla sitä.
Aleksi: aa joo mun nimi on Aleksi. hän hymähtää ja ihan kuin vähän naurahtaisi. silleen ei pahalla eikä nyt varmaan siksikään että tuo olisi ollut mikään erityisen hauska kysymys. se oli neutraali naurahdus. tulkitsen Aleksia.
Aleksi: ja sä olit Olli? eikö? hän katsahtaa minuun päin.
minä (Olli): kyllä vain. vastaan ja hymyilen vähän. jälleen kerran. en tiedä miksi. mikä sai minut jälleen tekemään sen.
sanoja: 238
nonii eka luku Ollin näkökulmasta huii
YOU ARE READING
Voiks tää mennä näin? -Oleksi
Fanfiction"mun pitää nyt tehä tää. sano jotain pliis" "jos sä nyt lähet älä enää tuu takas" "mä rakastan sua" ~ kaksi sisäänpäin suntautunutta teinipoikaa törmää kotibileissä. mut mitä sitte? ~ kliseisestä lähtökohdasta muodostuu tarinaa sisältäen jonkin v...
