Aleksin nk.
kävelin portaita alas ja kävin mielessäni samalla läpi mihin kaappiin takkimme laitoinkaan.
vilkaisin nopeasti taakse kun pääsimme alakertaan ja kävelin päättäväisesti kaapille. olin heittänyt takkimme hyvin taakse joten kaivelussa meni vähän aikaa.
minä (Aleksi): tossa.
totean ja annan takin Ollille.
en tiedä pitäisikö minun jäädä tuijottamaan kun Olli etsii taskustaan puhelintaan vai tehdä jotain muuta. päätin etsiä kaksi henkaria ja laittaa ensin oman takkini siihen.
Olli näyttää kaivavan takkian edelleen. näyttää jo vähän epätoivoiselta. vittu jos se puhelin on jäänyt bileisiin ajattelen.
Olli: ei saakeli pitääks nyt oikeesti lähtee takasin bileisiin.
kuulen Ollin puhuvan ehkä itselleen.
Olli: ei helvetti se puhelin on oikeesti jääny sinne. mun pitää lähtee hakee se mut ei sun tarvi tulla mukaan jos et haluu. ettei käy no joo tiiäthän.
Olli katsoo minua hitaasti.
minä (Aleksi): ei ei kun tottakai mä lähen mukaan.
sanon nopeasti sen enempää ajattelematta.
laitoimme kenkiä jalkaan kun huomasin ettei Ollilla ollut hanskoja ollenkaan.
minä (Aleksi): hei haluutko lapaset? sielä on sika kylmä.
kysyn ja katson Ollin käsiä.
Olli: en mä tarvii kiitos.
hän katsoo minua ja hymyilee hieman.
minä (Aleksi): kyl sä nyt otat nää.
sanon ja heitän Ollille lapaset ja hymyilen.
Olli hymyilee takaisin eikä sano mitään mutta on laittamassa lapasia penkille. Syöksyn leikkisästi penkille, otan lapaset ja alan laittamaan niitä Ollille kuin pienelle lapselle.
minä (Aleksi): peukku suoraks!
sanon lässyttäen ja jatkan operaatiota.
Olli nauraa hyvän tahtoisesti minulle ja antaa minun laittaa toisenkin lapasen.
pääsemme viimein lähtemään. Kello on 4 yöllä. ihan hiljaista. lunta sataa edelleen mutta nyt jo tasaisen rauhallisesti. kävelemme lähellä toisiamme. muutamasta sentistä kiinni että voisin pitää Ollia kädestä. annan ajatuksen tulla päähäni. ei sitä enää tarvitse ihmetellä edes. ok olen aivan kusessa.
emme puhu matkalla mitään ja yhtäkkiä melkein säikähdän kun kätemme osuu yhteen. huomasin että Ollikin oli ollut ihan ajatuksissaan. katsoimme samaan aikaan toisiamme. punastuimme. sitten niin vain kävi. Olli otti kädestäni kiinni. pysähdyimme. käännyimme toisiamme kohti.
Olli: öh anteeks. eihän sua haittaa tää?
Olli kysyy ja katsahtaa käsiimme.
hymyilen hänelle vastauksena ja otan Ollin toisestakin kädestä kiinni.
minä (Aleksi): ei, tää on tosi hyvä näin.
Olli: sä oot söpö kun sun punanen nenä näkyy just ja just kaulahuivin alta.
punastun entistä enemmän ja nyrpistän leikkisästi nenääni.
jatkamme matkaa käsi kädessä. Joelin talolle on enää noin 20 metriä matkaa. musiikin pauhaus kuuluu jo. pysähdyn ja päästän Ollin kädestä irti.
minä (Aleksi): haittaako jos mä jään tähän?
kysyn Ollilta.
Olli: ei tietenkään jos et haluu tulla sisälle. haen vaan nopeesti puhelimen ja tuun tähän takas okei?
hän vastaa.
minä (Aleksi): joo, en karkaa.
vastaan ja hymyilen jälleen.
Ollin musta selkä kääntyy minuun päin ja lähtee valumaan kohti taloa.
minä (Aleksi): hei oota! muista ne portaat.
huudan nauraen Ollille juuri ennen kun hän astuu ensimmäiselle portaalle.
Olli kääntyy minua päin nauraen ja näyttää peukkua.
Ovi avautuu. ja sulkeutuu. Olli meni sisälle. siinä minä nyt seisoin yksin. tuli jo vähän ikävä. ikävä sitä kun kävelimme käsi kädessä. miksköhän Olli otti mua kädestä. voiko se olla ihastunut. ei voi. se oli sellanen kaverillinen juttu. vakuuttelen itselleni. mutta sano se mua söpöks. mutta eiks kaverit yleensäkki sano toisia söpöiks. tai emmä tiiä. unohdan jo sen että odotan tässä Ollia mutta pian säpsähdän jälleen takaisin maan tasalle.
puska aita heiluu takanani. näen sen sivusilmällä. en tiedä uskallanko kääntyä. mutta en kai voi huomiottakaan jättä sitä jos se onkin joku vaikka karhu. pian minua jo naurattaa oma ajatukseni siitä että keskellä omakoti asuinaluetta vaeltelisi karhu. sisäinen nauru kuitenkin hyytyy kun puska asia onkin yhtäkkiä metrin päässä minusta. suljen silmät.
Sanoja: 580
nonii onnistuinpa tekemään pidemmän luvun xd! mä ite tykkään lukea sellasia kirjoja missä on pitkiä ja lyhyitä lukuja sekasin nii todennäkösesti välillä tulee vielä niitä 200 sanan lukuja mutta pääasiassa koitan tehä näitä kun te tykkäätte ilmeisesti pidemmistä <3
BẠN ĐANG ĐỌC
Voiks tää mennä näin? -Oleksi
Fanfiction"mun pitää nyt tehä tää. sano jotain pliis" "jos sä nyt lähet älä enää tuu takas" "mä rakastan sua" ~ kaksi sisäänpäin suntautunutta teinipoikaa törmää kotibileissä. mut mitä sitte? ~ kliseisestä lähtökohdasta muodostuu tarinaa sisältäen jonkin v...
