Voiks tää mennä näin? -Oleksi

29. Kai mustakin tulee Kaunisvesi?

puhelin tuuttaa pitkään. tai siltä se ainakin tuntuu. painan odotellessa kaijutin näppäintä. Olli saa kuulla koko keskustelun.

leikin sormillani hermostuneena pöydän päällä. Olli siirtää kättään käteni lähelle ja alkaa silittää sitä. vaihdan käsien liikkeen jalan heilutteluun.

Isä: Kaunisvesi?

puhelimestä kuuluu pian. en osaa odottaa sitä. sydämmeni käy kurkussa asti kun kuulen äänen. eikö isä ole edes tallentanut numeroani nimellä.

minä (Aleksi): öm a moi isä, Aleksi tällä.
vastaan puhelimeen.

Isä: Aleksi.
kuulen äänessä hämmästyksen.

Isä: no mutta empä ole vuosiin kuullu sinusta. mikset ole soittanut.
hän kysyy jokseenkin iloisena mutta ihmetellen.

minä (Aleksi): no et oo säkään pahemmin mutta hyvää joulua hei.
vastaan ehkä turhan tylyn kuuloisena.

Isä: samoin samoin.
hän toivottelee.

minä (Aleksi): asutko sä edelleen samassa paikassa mihin muutit heti no nii kyl sä tiiät mitä mä meinaan.

Isä: joo täälähän mä. nykyään uuden kihlatun kanssa ja hänen tyttönsä.
hän kertoo vähän empien.

minä (Aleksi): mullakin on nykyään poikaystävä.
päätän ylpeänä kertoa kun aiheeseen päästiin.

Isä: sepä ihanaa!
isä kuulostaa aidosti ilahtuneelta yllätyksekseni.

minä (Aleksi): sen nimi on Olli ja se on mua vuoden vanhempi. ollaan oltu pari kuukautta yhessä. oikeestaan oon nytkin Ollilla. se on mun vieressä.
jatkan puhumista mutta jossain kohtaa vähän hidastan.

Isä: sepä kivaa mutta mikset sä äitis luona joulua ole?

mietin hetken mitä vastaan. kuintenkin minusta tuntuu että isälle voin kertoa totuuden.

minä (Aleksi): no meillä ei mee kauheen hyvin. oo vuosiin mennyt. se heitti mut taas pihalle pari päivää sitte. ja se ei pidä Ollista. joten mulla tuskin on asiaa myöskään kotiin hetkeen ainakaan.
silmäilen Ollia samalla kun kerron tiivistetysti isälle äidistä.

Isä: ai.
hän ei saa muuta suustaan ulos.

koitan vielä kohentaa tunnelmaa.

minä (Aleksi): no mut siis me tai mä tai miten vaan niin mietittiin että voitaisko tulla käymään sun tai teidän luona. pitkästä aikaa. Ollin kanssa.
sydämeni hakkaa kovempaa kun esitän kysymyksen.

Isä: joo sopiihan se. tottakai.
alku ei kuulosta niin innostuneelta mutta tottakai helpottaa vähän jännitystäni.

Isä: haluut ehkä tulla sillon kun oon yksin kotona?
kysymys on jälleen ilmoilla.

minä (Aleksi): joo no siis miten vaan mutta joo.
ääneni on vähän hermostunut.

Isä: 27 päivä tytöt lähtee käymään oman äitinsä tai mummon luona. sopiiko se päivä teille?

katson Olli nopeasti ja nään hänen nyökkäävän.

minä (Aleksi): joo tottakai.
ilmoitan.

Isä: kiva! jutellaanko sillon paremmin, pikku pirpana tuli nyt vetämään mua hihasta.
kuulen hänen äänessään lässytystä.

minä (Aleksi): joo, hyvää joulua vielä ja mä laitan vaikka viestiä miten meijän juna on sielä.
kuulostaapa puhelun lopettaminen viralliselta.

Isä: hyvä joo samoin moimoi!
hänellä tulee vähän kiire jo lopettaa puhelua ja puhelin alkaa noiden sanojen jälkeen tuuttaamaan lopetusta.

jään hieman hölmistyneenä katsomaan puhelinta.

Olli: no mut sehän meni hyvin! vai?
hän hymyilee minulle.

minä (Aleksi): joo ihan hyvin.

minä (Aleksi): hassua et sen sukunimi on vielä Kaunisvesi. tai no en mä tiedä isältä se sukunimi on tullu kyllä ja vastahan ne kihloissa on sen uuden naisen kans.
pohdin ääneen.

Olli: tuleehan mustakin Kaunisvesi vielä jokin päivä?
hän kysyy viattoman suloisella ilmeellä.

kuiskaan tottakai ja vastaan suudelmalla.

Sanoja: 496

no olipas huisin jännäää..