Voiks tää mennä näin? -Oleksi

27. Voitko olla mun vieressä

Ollin nk.

se hetki kun kävimme Aleksin talossa. se oli niin outoa. jännää. hauskaksi en voi sanoa mutta tuntu kyllä ihan joltain pako huone peliltä.

olen niin ylpeä siitä pususta. onnistuimme vähän näyttämään Aleksin mutsille. vaikkei sitä etukäteen oltukkaan mitenkään suunniteltu tiedän kuitenkin että Aleksikin oli iloinen jollain tasolla.

ja onhan seki nyt kivaa että Aleksi "asuu" meillä. tai mun luona. mun huoneessa. mun kanssa. vaikka tietty toivoisin Aleksille hyviä suhteita vanhempiin. kyl me yhessä selvitään. vaikka mistä. myös tästä.

illalla en osaa keskittyä leffaan. mietin kokoajan päivän tapahtumia, Aleksia ja huomista jouluaattoa.

hipsutan Aleksin hiuksia. hän on nukahtanut. söpö tuhina käy sylissäni. välillä hän liikkuu muutaman sentin.

elokuva on loppupuolellaan. Aleksi herää. katson häneen päin ja näen uniset silmät jostain hiuksien alta.

siirrän hiukset pois hänen kasvoiltaan ja annan pienen pusun. Aleksi nousee hetken päästä istumaan.

Aleksi: en mä voi olla sun sylissä kun nukahdan siihen aina.
hän nauraa.

Otan Aleksin tiukkaan halaukseen ja pidän siinä.

minä (Olli): mennäänkö syömään iltapalaa?
kysyn hetken päästä.

Aleksi: joo mennään. mun vuoro kokkaa!
hän ilmoittaa iloisena.

alakerrassa Aleksi alkaa touhuamaan jotain leipien ja hedelmien kanssa. pian pöydällä on pari leipää ja hedelmä salaattia.

syödessämme Aleksi avaa jälleen uuden ulottuvuuden keskusteluumme.

Aleksi: mä oon miettiny että haluisin pitkästä aikaa käydä isällä. monen vuoden jälkeen siis.

minä (Olli): joo okei! yksin vai mun kanssa?
kysyn tarkennuksena.

Aleksi: sun kanssa. en uskalla mennä yksin kun en yhtään tiedä miten isä reagoi.
hän pitää pienen tauon mutta näyttää siltä että on vielä jatkamassa.

Aleksi: mulla on isän puhelinnumero jossain mun puhelimessa tietääkseni. voisin soittaa tai laittaa viestiä mutta en tiiä pitäiskö mun ensin jutella niitä näitä kuulumisia yms vai mennä suoraan asiaan. mut en mä siis just nyt oo sitä tekemässä muutenkaan.

minä (Olli): no mun mielestä sun pitäis soittaa. sit vaan meet go it the flow meiningillä.

Aleksi: mm
hän mumisee.

Aleksi: voinko mä huomenna jo soittaa vai pitäiskö oottaa pyhien ohi.

minä (Olli): soita huomenna. mieti miten hyvä joululahja se on sun isälle.

Aleksi: no toivottavasti. mutta voitko sit olla mun vieressä kun soitan. et jos jäädynkin tai jotain. sä osasit tänäänki hoitaa nii hyvin ihan extreme tilanteen.
hän kysyy vähän naurahtaen.

minä (Olli): tottakai.
hymyilen ja hipsutan Aleksin kättä pehmeästi

Aleksi: nii ja jos päästään yhessä käymään isän luona niin sanotaan ihan suoraan että ollaan yhessä.
Aleksi hymyilee.

miten ihanalta tuntuikaan että hän sanoi noin. emme me suhdetta ihan salassa salassa olla pidetty mutta ei munkaan vanhemmat vielä tiedä. mutta eikö ne isät yleensä aika chillejä oo. mietin.

Sanoja: 417

Sori kun nyt oli pidempi tauko ettei tullu uusia lukuja! pläänäilin koko kirjaa vähän pidemmälle eteenpäin ja tässä oli ehkä sopiva rako pitää vähän taukoo