Voiks tää mennä näin? -Oleksi

32. Kaupungin valot

lähdemme takaisin Ollille niin että on jo hämärää. keltaiset katulamput valaisevat tietämme ja hypimme yhdessä lapsenmielisinä käsi kädessä.

hidastamme matkan tekoamme kun kaupungin valot alkavat siintämään jossain kaukaisuudessa.

minä (Aleksi): nättiä.
sanon huokaisten.

Olli: niin on. voi kuulostaa hassulta mun sanomana tämmönen mutta rakastan hämärällä valoja, kauniita auringonlaskuja ja tähtiä.

minä (Aleksi): söpöltä toi vaan kuulostaa.
vastaan katsoen Olliin hymyillen.

minä (Aleksi): mäkin tykkään katsella niitä. pienenä varsinkin tykkäsin. nyt en oo pitkään aikaan vaivautunu menemään kattomaan vaikka auringonlaskua. tai siis eihän talvisin siinä mitään ihmeellistä ookkaan mutta viime kesänä vaikka en käynyt kertaakaan.
puhelen vähän mitä mieleen tulee.

Ollin kasvoille nousee lievä hymy ja mitään sanomatta jatkamme matkaa kuin yhteisestä sopimuksesta käsikkäin.

pääsemme Ollille ja istumme keittiön pöydän ääreen suunnitellaksemme huomista päivää. me olisimme menossa isälleni. ensimmäistä kertaa yhdessä esittäydymme hyvissä merkeissä jomman kumman suvulle. viitaten äitini kohtaamiseen. takaa ajo kohtaus takapihalla umpihangessa. tästä tulee niin hauska tarina vuosien päähän. mietin itsekseni.

Olli avaa läppärinsä kannen jotta voisimme katsoa junalippuja kätevämmin yhdessä.

minä (Aleksi): no me ei kuitenkaa jakseta herätä silleen että kerettäs ennen puolta päivää junaan.
totean ensi alkuun.

Olli: totta.
hän tirskahtaa.

minä (Aleksi): kauan tästä menee kävellä juna asemalle?

Olli: riippuu jäädäänkö me lahnailemaan matkalla vai ollaanko reippaita.
Olli toteaa.

naurahdan ja vastaan reippaasti kävellen.

Olli: joku puol tuntii sanoisin.

minä (Aleksi): okei no mennäänkö tolla 13.48 junalla.
kysyn ja tähtään sormellani tietokoneen näyttöön.

Olli: joo sopii. 40min näyttää olevan toi junamatka.
hän siristää silmiään ja nojautu katsomaan näyttöä tarkemmin.

Olli klikkailee nopeasti lippuja ja pian saan viestin mikä sisältää junalippuni. otan screenshotin siitä ja lähetin sen isälleni ilman että kirjoitin mitään. aamulla olimme jo sopineet että katsomme illalla liput. hän siis varmasti jo tietäisi mikä homma. isältä tuli 5minuutin sisällä peukku emoji vastauksena.

pidimme some taukoa parin tunnin verran. emme puhuneet mitään. makoilimme vain vierekkäin Ollin sängyllä. pian huomaan silmieni painuvan kiinni. kello on seitsemän ja annan itseni nukahtaa.

herään yhdeksältä Ollin puuhasteluun. hän kävelee ympäri huonetta kasaillen suihku kamppeitaan. Olli huomaa kun jään katsomaan häntä.

Olli: tuutuko sä?
hän pysähtyy ja kysäisee.

minä (Aleksi): joo!
vastaan ja pomppaan istumaan.

oma laina pyyhkeeni on mytyssä puoliksi sängyn alla. vetäisen sen kokonaan esiin ja kaivelen hetken mistä löytäisin puhtaat sukat. käteeni osuu räikeän keltaiset Paavo pesusieni sukat. ne eivät ole minun.

minä (Aleksi): mikä vittu
kysyn vähän nauraen samalla kun pitelen sukkaa kädessäni.

Olli: aa jooo Joonas anto noi mulle joskus lahjana. varmaan saanu omilta vanhemmiltaan ja halus hankkiutua eroon.
hänkin nauraa.

lämmin vesi virtaa harteilleni ja siitä kohti jalkojani. varpaani olivat jäässä. kihelmöinti varpaissa tuntuu mukavalle. Olli vaahdottaa hiuksiaan innokkaana vieressä ja iskee pian kätensä täynnä vaahtoa minunkin päähän. suljen silmät samalla kun käsi osuu päälaelleni ja avaan ne samantien. hinkkaan päätäni ja puhallan pian saippua vaahtoa kädeltäni Ollin naamalle. on meilläkin huvit. hymyilen.

Sanoja: 460

aina nää samat jauhannat tänne loppuun lol sori ku on ollu melkee kuukaus taukoooo.
lupaan kyl kirjottaa tän kirjan loppuun mut näköjään tahti hidastuu vähän loppuun xd