25. Joululahja

119 10 1
                                    

seisomme terassilla Porkon seurana röökillä. pidän etäisyyttä sillä en voi sietää sitä hajua.

pääsemme viimein sisälle ja suuntaamme Joonaksen musa huonetta/studiota kohti.

Joonas: no Olli aika hyvin tietääkin mitä tääl on mut voin jonku nopeen esittelyn tehä.

nyökkään hymyillen vastauksena ja kiinnitän katseeni seinille.

Joonas: tolta seinältä löytyy akustisia ja sähkö skeboja pari ja sit yks basso. tommoset vähän kämäset keskeneräset rummut löytyy tosta kulmasta. ennakko joululahjana sain kans tollasen sampling padin mut en oo vielä ees kokeillu koko hommaa. kun meni nii tuhottomasti aikaa sen virittelyyn.
Joonas naurahtaa ja taputtaa vehjettä.

kiinnostun heti sampleista. tilaisuuden tullen olen heti hipelöimässä sitä. en koskaan ole nähnyt sellaista livenä mutta netistä olen löytänyt kaikenlaista.

minä (Aleksi): saanko kokeilla tätä?
kysyn innoissaan.

Joonas: joo tottakai!

Olli on napannut basson ja rämpyttelee sitä. tunnistan pian jälleen sen saman Kiss:in biisi. katson Ollia ja hymyilen punastuneena. hän tekee samoin.

Joonas: nonii on söpöö joojoo.
hän nauraa.

Olli ja Joonas aloittavat nyt soittelemaan jotain yhdessä ja minä uppoudun takaisin sampleihin. saan jopa jotain niillä tehtyäkkin.

[pieni timeskip]

aika kuluu tosi nopeasti. olen katsonut muutamia videoita sampleista ja soitellut. olen ihan rakastunut tähän uuteen soittimeen. pakko saada tämmönen ittellekkin. ajattelen. lopuksi saamme jopa kolmistaan sampleilla, kitaralla ja bassolla joitain pätkiä eri biiseistä soiteltua.

Joonas: vittu tää on hauskaa! sähän oot ihan liekeissä Aleksi! me tarvitaan vaan lisää porukkaa ens kerralla.
Joonas intoilee.

Olli hymyilee minulle rohkaisevasti.

minä (Aleksi): joo oli kyl hiton hauskaa. ehdottomasti uusiks ja kiitti ku sain tosiaan tulla koe ajaa tän.
naureskelen loppuun.

kello on lähemmäs seitsemää illalla kun tallustamme Ollin kanssa lumisilla kaduilla eteenpäin.

minä (Aleksi): ainii ei helvetti sun joululahja on äitillä!
muistan yhtäkkiä.

Olli on vähän vaikeana. ei ehkä keksi mitä sanoa.

minä (Aleksi): meijän on pakko hakee se.

Olli: ootko nyt ihan varma et se on niin tärkee?
Olli kysyy vähän empivänä.

minä (Aleksi): on on. voidaanko pliis yhessä käydä hakee se?
suostuttelen Ollia.

Olli: no kyl mä tottakai mukaan tuun jos sä vaan valmis oot sielä pyörähtämään.

minä (Aleksi): hyvä sit mennään. nyt heti.
sanon päättäväisenä.

minua ei pelota Ollin kanssa. sykkeeni silti nousee kun talomme lähestyy. käyn mielessäni suunnitelman läpi. rauhallisesti sisälle, nopeasti omassa huoneessa pyörähdys ja mitään sanomatta takaisin ulos. jos äiti tulee reitin eteen poistutaan vaikka takapihan ovesta. ei väliä.

pihavalomme on päällä.

minä (Aleksi): ei autoa pihassa.
ihmettelen ääneen.

parempi näin. toivottavasti äiti nyt sit tosiaan ei oo kotona tai tulossakaan. mietin. vittu ei mulla niitä avaimia oo. muistan.

minä (Aleksi): käydään kokeilemassa ensin etuovea ja sit takaovea jos se ei oo auki koska mulla ei oo avaimia.
sanon tyynesti.

nostan käteni etuoven kahvalle ja painan sitä. sisälläni kylmää mutta ovi on lukossa.

minä (Aleksi): pitää mennä takapihalle.
sanon ja käännyn Olliin päin.

takapihalla ei ole käynyt ketään joten lumi kerros on reilu metrin. kahlaan edellä hangessa ja Olli tulee perässäni.

tärisevällä kädellä tartun kahvaan ja yllätyksekseni se on auki. en tiedä miksi käteni tärisevät tiedän kuitenkin ettei äiti 90% varmuudella ole kotona.
katson Olliin päin ja kävelen sisälle. nyt täytyy olla nopea toimimaan.

Olli tulee perässäni. emme kerkeä kopistelemaan kenkiämme joten lunta tulee varmaan monen kilon edessä olohuoneeseemme kun kävelemme reippaasti kohti yläkertaa.

tiedän tarkalleen mistä valmiiksi paketoitu lahja löytyy joten nappaan sen mukaan ja peräkkäin lähdemme jälleen kohti portaikkoa.

Olli: pysähdy.
kuuluu kuiskaus takaani.

"mitä helvettiä!!"

ei helvetti. ei vitun vitun vittu. se on äiti. millä vitun tuurilla.

katson Ollia ja tunnen miten jalkani hyytyvät. käteni tärisevät. en voi liikkua. päässäni kohisee ja mielessäni käy 1000 ajatusta mitä seuraavana tapahtuu mutta yksikään niistä ei ole mitään positiivista.

Sanoja: 597

no olipas nyt klisee jättää tää tähän kohtaan :D

Voiks tää mennä näin? -OleksiWhere stories live. Discover now