[timeskip aamuun]
illalla emme tehneet mitään erityistä. tai no jokainen hetki yhdessä on erityinen. mutta anyway.
aamulla heräsin lämpimästä halista. Olli nukkui vielä. minun teki mieli herättää hänet. päätin tehdä sen kuitenkin hellästi pusulla. se toimi. tuo tumma hiuksinen halinalle availi rauhassa silmiään.
Olli: mitä helvettiä nyt tapahtuu
kuuluu käheä kysymys.
minun ei kuitenkaan tarvitse vastata siihen. Olli on pian taas "tässä maailmassa". tässä meidän kahden maailmassa.
minulla ei ollut vaihtovaatteita mukana sillä en niitäkään sattumoisin kerennyt ottamaan mukaan. [Aleksin äiti siis muistutuksena heitti sen pihalle kun vähän suuttu] tällä kertaa on minun vuoroni lainata siis Ollin hupparia.
aamupalalla Olli laittaa Joonakselle viestiä.
Olli: mä laitan sille että tullaan tunnin sisällä niille. ei se hereillä vielä oo mut me voidaan vaa mennä ja herättää se.
Olli naurahtaa.
hymyilen takaisin kahvikuppini takaa.
yön aikana on tullut reilusti lunta. huomamme sen kun olemme astumassa ulos ja jalkamme uppoavat puoli metriä lumen alle.
minä kompuroin ensin maahan sillä en ole varautunut tähän. kuulen vaimeana Ollin naurun sillä kirjaimellisesti upposin korvia myöten hankeen kaatuessani mahalleen. nostan kättä johon Olli tarttuu ja vedän hänet mukanani hankeen.
nauramme jälleen yhteen ääneen.
käännymme selälleen ja teemme lumienkelit.
minä (Aleksi): koitappa tästä nyt sitten nousta.
naurahdan samalla kun tuskailen lumen kanssa.
Olli on jo päässyt ylös ja auttaa nyt minutkin ylös. Olli pyyhkäisee sormellaan lunta poskeltani pois. käännymme katsomaan lumienkeleitämme ja emme voi muuta kun nauraa.
Olli: sun näyttää ihan kultakalalta ja mun näyttää siltä että känniläinen on kaatunu tohon ja räpiköiny ylös.
hän esittelee nauraen teoksiamme.
matka jatkuu ja pian olemmekin jo Joonaksen ovella. pohdimme hetken koputtaakko vai rymistelläkkö vaan sisään.
minä (Aleksi): onks sen porukat kotona?
Olli: ei mun tieääkseni. ois se eilen maininnu. tietää et mä voin välillä tehä yllätyshyökkäyksiä.
minä (Aleksi): hyvä sit voidaan talsia sisään.
hymyilen.
"HUOMENTAAAAA"
huudamme yhteen ääneen eteisestä.
"VOI VITTU ÄIJÄT"
saamme pian vastauksen Porkon huoneen suunnalta.
kieltämättä on vähän hassu olo kun en ole koskaan edes kunnolla Porkolle puhunut mutta Ollin kanssa voin tehdä mitä vaan.
pian Porko hyppelehtii alushousuillaan meidän eteemme.
Olli: voi nyt vittu Porko mee pois!!
hän huutaa leikkisästi.
purskahdan nauruun.
Olli: onks mösjöö boxeri balleriina saanu jo vaatteet päälle että voidaan tulla?
Olli tiedustelee Joonaksen huonen ovella kun olemme saaneet ulkovaatteet eteisessä paikoilleen.
Joonas: joo sisään vaan!
kuuluu iloinen vastaus.
Joonas: sopiiks jos mä juon mun aamukahvin ennenkö tehään mitään muuta?
Joonas: ja tietty jos teki haluutte nii voimmä samalla keittää.
hän lisää.
Olli: ei kiitti me juotiin jo mut joo juo sä vaan.
istumme pöydän ääreen ja Joonas alkaa tiedustelemaan.
Joonas: nii Aleksi susta mä en paljoo mitään muuta tiiäkkään kun nimen nii kerro jotain. mitä sä soitat? millä luokalla oot?
hän katsoo minuun päin pirteänä.
minä (Aleksi): öö nii joo no siis rumpuja oon soittanu. pianoa kans mut se on vähän tylsä. tai sillee tykkään vähän hevimmästä. ja oon tosiaan ysillä.
Olli: ja me tosiaan ollaan Aleksin kans yhessä.
tulee yllättävä lisäys vierestäni.
punastun ja katson nopeasti Ollia. hän katsoo myös minua ja hymyilee.
Joonas: ooooo söpöööö
hieman liioiteltu vastaanotto.
vau. Joonas otti tän super chillisti. tai emmä tiiä millanen se yleensä on mut Ollin kans ne kuitenki aika pitkää on vissiin tuntenu. joka tapauksessa pidän Joonaksesta! näin ensi vaikutelman perusteella. ja se on jo paljon.
Joonas: mä siis tosiaan soitan kitaraa ja bassoo. mut mulla on super paljon soittimia ku tykkään värkätä vähän kaikella ja äiti ja isä supporttaa mun musa juttuja nii rakennettiin sit sellane "studio".
Joonas kertoo samalla kun pyörittelee lusikkaa kupissa.
Joonas: eikö me olla nähtykkin jossain ennen?
Joonas kysyy tarkkaavaisena.
minä (Aleksi): jooo kyl me viimeks sielä Joelin kotibileissä törmättiin.
aloitan lauseen mutta sitten muistan että Joonas kuului myös siihen porukkaan joka minua lähestyi kun kykin kulmassa joten hidastan puhetta.
minä (Aleksi): ja ollaan me jossain kaupungillaki ja ehkä koulussaki törmätty.
koitan pelastaa vielä tilanteen vaikkei Joonas näytä bileistä pahemmin muistavan yksityiskohtia.
pian Joonas kulauttaa kahvin lopun reippaasti kurkkuunsa.
Joonas: hei mun on pakko vielä röökillä käydä. tuutteks mukaan. voin tarjookki. Olli?
Joonas sanoo samalla kun asettelee mukia tiskikoneeseen.
sisälläni muljahtaa. katson Ollia tarkkaan. mitä hän vastaa. minua rupeaa ällöttämään ajatus nopeasti. tunnen nenässäni jo sen hajun. hyi helvetti.
Olli katsoo nopeasti minua ja sitten Joonasta.
Olli: emmä nyt. en oo polttanu pitkään aikaan.
Olli nyökyttelee samalla kun puhuu.
Joonas: aa okei! entä Ale?
huomaan hänen kutsuvan minua lempinimellä.
minä (Aleksi): emmä polta.
vastaan mahdollisimman neutraalisti.
jokin heittää vatsassani taas volttia. onneksi sain vastauksen edes toiseen kysymyksistä. nuuskasta en edelleenkään tiedä. toivon kuitenkin että Olli puhui äsken totta. ehkä nyt mun on ainakin helpompi ottaa koko homma puheeks myöhemmin.
Sanoja: 752
jeejee ei mul taas mitään asiaa tänne loppuun ooo
ESTÁS LEYENDO
Voiks tää mennä näin? -Oleksi
Fanfic"mun pitää nyt tehä tää. sano jotain pliis" "jos sä nyt lähet älä enää tuu takas" "mä rakastan sua" ~ kaksi sisäänpäin suntautunutta teinipoikaa törmää kotibileissä. mut mitä sitte? ~ kliseisestä lähtökohdasta muodostuu tarinaa sisältäen jonkin v...
