Voiks tää mennä näin? -Oleksi

23. Pulkkamäki

"huomenta"
söpö ääni sanoi hiljaa kun räpyttelin silmiäni joihin tuli kirkas valo.

olin nukahtanut elokuvan aikana.

vastauksen hymyilin ja samalla venytin selkääni. sitten taas muistin mitä hetki sitten kävi. nuuska ja rööki. en voi jatkaa arvuuttelua mistä on kyse. minun on pakko kysyä Ollilta.

mietin päässäni monia eri vaihtoehtoja miten ilmaista asia. ei yhtäkään järkevää.

[timeskip]

kolmas ja viimeinen leffa loppui. iski tekemisen puute. olimme jo niin kauan maanneet paikalla että teki mieli tehdä jotain muuta. kumpikaan ei keksinyt mitä.

Olli: mennään pulkkamäkeen.
kuulen naurahtavan äänen.

tulkitsen sen vitsinä mutta pian olemmekin jo eteisessä vetämässä takkeja niskaan.

minä (Aleksi): nii mistä me pulkka tai kaks saadaan?
naurahdan.

Olli: kyllä joku pikkulapsi on omansa unohtanut johkin tien laitaan. lainatan semmosta.

kuulostaa suunnitelmalta.

rakastan näitä pöhköjä ideoita mitä Ollin kanssa aina toteutamme.

minä (Aleksi): kato! tuola näkyy jotain punasta.
hihkaisen.

totta tosiaan lumihangessa töröttää punainen pulkka. se on melko pieni mutta sen kanssa me lähdemme kohti mäkeä.

kävelessämme jään tahallaan hieman taaemmas ja hyppään pulkan kyytiin. Olli kääntyy hymyillen ja vetää minua hetken.
sitten hän pysähtyy. kääntyy taas minua kohti. näen hänen ilmeessään jotain salaperäistä. pian hän lähtee pyörimään lujempaa ja lujempaa ja pulkka kiihdyttää samaa vauhtia hänen ympärillään minä kyydissä. minua naurattaa. pian nauran ääneen niin lujaa että mahanpohjassa tuntuu.

Olli lopettaa pyörittämisen ja on hengästynyt. häntäkin naurattaa ja hän kävelee luokseni ja lösähtää pulkkaan istumaan kanssani. siinä me sitten yhdessä nauramme jonkin aikaa.

nojaan taaksepäin maahan makoilemaan. katselen taivasta. se on jälleen tummansininen. ei tähtiä. on siis pilvistä.

jatkamme matkaa. tällä kertaa minä vedän Ollia. välillä juoksen vähän matkaa ja sitten taas kävelen.

Olli: mäki näkyy jo!
hän huikkaa perästä ja osoittaa edessä olevaa kumparetta.

Olli nousee kyydistä ja juoksemme yhdessä mäen päälle. tunnen olevani jälleen 4 vuotias jolla oli vielä isä jonka kanssa juosta kilpaa pulkkamäkeen. tämä tuntuu yhtä ihanalta. Olli on paras. ja tää oli vielä sen idea.

ensimmäinen lasku sujuu hyvin. toisella kaadumme ja jäämme maahan nauramaan kippurassa päällekkäin. kolmannella laskulla päätämme nostaa tasoa ja suunnata pieneen hyppyriin. taisimme arvoida sen väärin. se heittikin meidät yllättävän korkealle. alhaalla taas nauru räjähtää ilmoille eikä siitä meinaa tulla loppua. olemme jo ihan puhki.

jätämme pulkan mäen päälle ja lähdemme takaisin Ollille päin. kello on 21.15. näen sen sivusilmällä kun Olli vilkaisee puhelintaan.

pääsemme Ollin luokse ja olen käpertymässä vilttiin. Olli kävelee vähän perässä huoneeseen. hän kävi vessassa.

Olli: hei Joonas kysy meitä huomenna niille hengailee ja soittelee. haluisiksä mennä?
hän kysyy whatsapp viestit kädessään auki.

Olli: sinne ei tulis muita kun me kolme.
hän täsmentää.

mietin hetken mutta vastaan myöntävästi.

Olli: muista sitten et jos huomenna muutat mieles tai haluut sielä lähteä pois nii sano. tehään ihan miten sä haluut rakas.
hän vielä muistuttaa.

halaan Ollia. hän nojaa päälaelleni ja antaa pusun.

sanoja: 470

huh melkein unohtu tänään kirjottaa :D vähän taas lyhyempi luku. huomenna koitan kirjottaa taas enemmän!