Aleksin nk.
kävellessämme ei tapahtunut mitään ihmeellistä. emme jutelleet mitään ihmeellistä. ihan perus välillä vähän akwardisti. joka ei ihme kyllä ahdistanut minua niin paljon kun olisin ajatellut. ei oikeastaan lähes ollenkaan.
aloimme olemaan kotini luona.
minä (Aleksi): joo no tota kiitos paljon seurasta. oli oikeesti tosi mukavaa. katson Olliin päin.
en saa vastausta heti. huomaan Ollin arvioivan kotiani ulkoa päin.
Olli: aa joo sori olin ajatuksissa. kiitos itselles. toivottavasti törmätään joskus vielä.
arvioin hetken tilannetta. en kuitenkaan kerkeä ajattelemaan tarpeeksi ennen kuin taas puhun.
minä (Aleksi): oikeestaan, haluisitko sä tulla meille vielä? mun vanhemmat ei oo koko viikonloppuna kotona. kaipaisin ehkä seuraa.
huomaan Ollin yllättyneisyyden.
Olli: ö joo miks ei.
vastaus on vähän epävarma mutta vastaus vaikutti silti aidolta.
Aleksi: niin siis kello kun on aika paljon niin saat jäädä yöksikin jos haluut.
okei kuulostin todella oudolta juuri äsken. mutta eipä sanoja takaisinkaan voi vetää.
Olli: tää on jotenkin niin outoa.
hän pukee omatkin fiilikseni sanoiksi.
Olli: tai siis että kiitos kutsusta ja voin mä yöksikin jäädä. ei mua kotiin kuitenkaan odotella tänään.
riemastuin vastauksesta sisäisesti jälleen. nyt on pakko jotenkin vähän hillitä itseäni. tänään mä tapasin Ollin ja musta tuntuu että voin olla ihastunut. ei en voi. tai siis joo kyllähän mä oon homo mutta silti. tää olis jo liian outoa oikeesti.
Sanoja: 214
Joo eipä mulla mitään ihmeellistä sanottavaa taas oo
STAI LEGGENDO
Voiks tää mennä näin? -Oleksi
Fanfiction"mun pitää nyt tehä tää. sano jotain pliis" "jos sä nyt lähet älä enää tuu takas" "mä rakastan sua" ~ kaksi sisäänpäin suntautunutta teinipoikaa törmää kotibileissä. mut mitä sitte? ~ kliseisestä lähtökohdasta muodostuu tarinaa sisältäen jonkin v...
