Voiks tää mennä näin? -Oleksi

19. Kai me nähään huomenna?

pitkän halauksen jälkeen olen valmis jatkamaan matkaa.

Olli yrittää olla mahdollisimman samanlainen kun ennen kun kerroin hänelle äidistäni ja ocd stani mutta se on varmasti vähän vaikeaa.

hetken päästä kuitenkin hän poikkeaa kävelytieltä ja vetää minua kädestä perässään.

Olli: tuu mennään tonne!
hän hymyilee ja lähtee hyppelemään kohti pientä söpöä kahvilaa.

puoli juoksen perässä ja pian seisommekin jo kahvilan sisällä lämpimässä hyvän tuoksuisessa eteisessä.
ei muita asiakkaita. havaitsen.
hyvä niin.

Olli vaatii saada käydä tilaamassa meille yllätykset. myönnyn ja lähden katsomaan meille sopivaa pöytää. löydän nurkan takaa pehmeän näköisen sohvan. katossa on tunnelmalliset tähtivalot. jospa voisimme hetkeksi unohtaa äskeisen vähän synkemmän kävely matkamme.

pian Olli ilmestyy kahden kahvin kanssa näköpiiriin.

Olli: saako herra Kaunisvedelle olla lämmin kahvi.
hän kysyy juhlavasti.

minä (Aleksi): tottahan toki vastaan samaan sävyyn.

Olli laskee kupin eteeni. näen että siihen on kuvioitu sydän ja kirjoitettu Allu. sisälläni alkaa jälleen lepattamaan perhosia. ajatella että mun poikaystävä on näin romanttinen.

itsellään hänellä on kermavaahdolla varustettu latte.

Olli: ai vittu mun kieli!
hän kiroaa ensimmäisen maistamisen jälkeen.

minua jälleen vähän naurattaa mutta koitan pidättää sen. Olli kuitenkin tekee saman parin sekunnin päästä uudestaan ja sanoo täysin saman lauseen. sen lisäksi hänellä on nyt kermavaahtoa nenässä.

nyt nauran ääneen.

minä (Aleksi): höpsö. ei meillä noin kiire oo.
sanon ja lähestyn Ollin nenää nuolaistakseni kermavaahdon siitä pois.

hetken kun olemme hörppineet kahvejamme Olli alkaa puhumaan.

Olli: mä haluun että sä tiedät. mitä ikinä tuleekaan sä voit aina laittaa mulle viestiä, soittaa tai tulla vaikka keskellä yötä mun luo. tai mä voin tulla sun jos niin tahdot.

punastun.

minä (Aleksi): kiitos. sä oot ihana. mä rakastan sua.

tuon sanominen ääneen tuntuu hyvältä. ja tietty Ollin sanojen kuuleminen.

minä (Aleksi): mutta jotta mä tiedän missä te asutte nii mennään joskus ihan päivällä käymään teillä!
innostun hieman.

Olli: joo sopiihan se. mutta mennään ensin kahden. ilman mun vanhempia. ne on usein työ reissuilla. sen takia välillä meinaan unohtaa että asun edes niiden kans. kyllä ne mulle soittelee ehkä kerran parissa viikossa.
Olli kertoo.

minä (Aleksi): no mut sithän meillä on hyvä paikka minne mennä kahden.
hymyilen hieman.

Olli: joo no on. äiti ja isä lähtee just ennen joulua reissuun. en muista kauan ne on mutta niihin aikoihin voidaan ainakin mennä meillä käymään.

[nyt on tässä tarinassa 19 joulukuuta]

kahvilan kello lyö 20.00 kun poistumme ovesta ulos. ulkona sataa jälleen lunta. olisimme voineet istua vielä pidempään mutta kahvila meni kiinni.

minä (Aleksi): mä en muuten tiedä monelta äiti tulee huomenna kotiin.

Olli: okei. haluutko että tuun yöksi vielä vai pitääkö mun mennä kotiin.
hän kysyy söpöllä koiranpentu ilmeellä.

minä (Aleksi): eiii en kestä sun tollasta söpöyttä. mutta turvallisempaa olis jos me lähettäis nyt eri suuntiin hetkeks. tai siis niinkun yöks. en mä susta sen kauempaa erossa vois olla. kai me nähään huomenna?
kysyn samanlaisella koiranpentu ilmeellä.

Olli: tottakai nähään! mutta en mä sua yksin kotiin päästä kävelemään. mä saatan sut ovelle asti.
hän muistuttaa.

pidämme loppumatkan hauskaa yhdessä. sovimme huomenna näkevämme mun äidin kotiin tulon jälkeen vähän matkan päässä meidän talosta. ettei äiti huomaa. en tiedä tappaisko se mut jos sais tietää mun olevan homo vai oisko se sille ok mutta en aijo ottaa tällä kertaa selvää.

oven edessä pussaamme pienesti vielä ennen kun Olli hitaasti lähtee kävelemään kotiinsa. kurkkaan ja vilkutan Ollille vielä oven raosta ennen sen sulkemista.

ompa tyhjää ilman häntä. kotona ensimmäisenä rojahdan sängylleni puhelimen ääreen odottamaan että Olli pääsee kotiinsa. lakanat tuoksuvat hyvälle. tottakai Ollille. ainiin se paita jäi sille. muistan. ja olen siitä oikeastaan aika onnellinen.

viimein puhelin soi. videopuhelu Ollilta.

[timeskip 02.00]

kahteen asti yöllä meillä on riittänyt juttua. rupean haukottelemaan.

"pitääks mun laulaa sulle unilaulu?"
kuuluu puhelimen toisesta päästä.

minä (Aleksi): kivahan se olis mutta jos mä en nyt mee nukkumaan nii todennäkösesti nukahtaisin tää puhelin kädessä.
naurahdan.

Olli: huomiseen muru, kauniita unia Ollin kuvia.
hän sanoo leikkisesti ja tekee käsillään sydämmen.

minä (Aleksi): hyvää yötä, rakastan sua.
sanon ja teen myös sydämmen käsilläni.

puhelu katkeaa.

käyn pesemässä vielä hampaat. sammutan koko talosta kaikki valot ja kääriydyn peittoon. otan tyynyn halaukseen. olisipa se Olli. mietin viimeisenä ennen nukahtamista.

Sanoja: 675

joo tosiaan en kauheesti kuvaile Aleksin niitä ocd oireita kokoaikaa kun sillä on ne lääkkeet ja se ei niin olennaisesti liity tällä hetkellä ainakaan tähän tarinaan.