(Aleksin nk.)
kävellessämme ei tapahtunut mitään ihmeellistä. emme jutelleet mitään ihmeellistä. ihan perus välillä vähän akwardisti. joka ei ihme kyllä ahdistanut minua niin paljon kun olisin ajatellut. ei oikeastaan lähes ollenkaan.
aloimme olemaan kotini luona.
minä (Aleksi): joo no tota kiitos paljon seurasta. oli oikeesti tosi mukavaa. katson Olliin päin ja tarkoitan sitä mitä sanon.
en saa vastausta heti. huomaan Ollin arvioivan kotiani ulkoa päin. se on valkoinen kaksikerroksinen omakotitalo.
Olli: aa joo sori olin ajatuksissa. kiitos itselles. toivottavasti törmätään joskus vielä.
arvioin hetken tilannetta. en kuitenkaan kerkeä ajattelemaan tarpeeksi ennen kuin taas puhun.
minä (Aleksi): oikeestaan, haluisitko sä tulla meille vielä? mun vanhemmat ei oo koko viikonloppuna kotona ja kaipaisin ehkä seuraa.
asun oikeasti vain äitini kanssa mutta päätän vähän helpottaa tilannetta itselleni sanomalla vanhemmat.
huomaan Ollin yllättyneisyyden.
Olli: ö joo miks ei.
vastaus on vähän epävarma mutta vaikutti silti aidolta.
Aleksi: niin siis kello kun on aika paljon niin saat jäädä yöksikin jos haluut.
okei kuulostin todella oudolta juuri äsken. mutta eipä sanoja takaisinkaan voi vetää. ja tottahan se on että kello lähentelee puolta kolmea. vilkaisen samalla puhelintani. 0 viestiä, 0 puhelua. en yllättynyt.
Olli: tää on jotenkin niin outoa. hän pukee omatkin fiilikseni sanoiksi.
Olli: tai siis että kiitos kutsusta ja voin mä yöksikin jäädä. ei mua kotiin kuitenkaan odotella tänään.
riemastuin vastauksesta sisäisesti jälleen. nyt on pakko jotenkin vähän hillitä itseäni. tänään mä tapasin Ollin ja musta tuntuu että voin olla ihastunut. ei en voi. tai siis joo en mä heterokaan ole mutta silti. tää olis jo liian outoa oikeesti. niin vaikuttaa nyt kuitenkin tapahtuvan. mitä pidempään kerkeän ajatusta pyöritellä, sitä suuremman läikähdyksen se sisälläni aiheuttaa. hullua miten lyhyet hetket tuntuvat Ollin kanssa ikuisuudelta. eks sitä sanota leffoissa ainakin vasta sitten kun ollaan oltu yhessä. niinku siis oikeesti yhessä, parisuhteessa. minua hymyilyttää mutta vaikuttaisin tosi oudolle jos randomisti vaan hymyilen joten koitan peittää sitä vähän ja kääntää päätäni toiseen suuntaan Ollista, naamioiden sen samalla avainten kaiveluun taskustani. avain-nipussani on kolme avainta ja avaimenperä jossa on piirretty suloinen vaaleanruskea dinosaurus punainen sieni hattu päässään. tiedän että se on ehkä hieman huvittava mutta serkkuni on itse tehyt sen minulle jo vuosia sitten ja ainakin siitä tosiaankin tunnistaa minun avaimeni.
sanoja: 354
YOU ARE READING
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
