Viimeiset tähdet taivaalla

37. jäättehän yöksi?

olemme siirtyneet jälkiruuan pariin kun pääsemme puhumaan myös isästä ja hänen uudesta elämästään jos niin voi sanoa.

minä (Aleksi): no kerro säkin jotain nyt kun ollaan meistä vaan puhuttu.                                                    koitan saada isästä jotain irti.

isä: noh. mitäs tässä. mä sillon eron jälkeen lähin heti reppureissulle Aasiaan ja olin sielä neljä kuukautta lopulta. suomeen me sitte palattiin tän mun uuden kihlatun kanssa. tavattiin sielä niinkin hassusti että pyysin kadulla reitti ohjetta ensimmiseltä vastaantulevalta englanniks mutta siinä keskustelun aikana lopulta kävi ilmi että molemmat me ollaan ihan suomalaisia ja puhutaan suomea. hän muistelee naurahtaen itsekseen.

isä: täälä Suomessa hänellä sitten oli neljä vuotias lapsi odottamassa vanhasta suhteesta mutta tosiaan siinä kohtaa oli myös jo eronnut. tapailtiin sit jonkun aikaa ja mä päätin muuttaa ensiks ihan vaan samaan kaupunkiin heidän kanssa kerrostalo vuokralle ja siitä reilu puoli vuotta myöhemmin ostettiin kokonaan yhessä oma omakotitalo ja muutettiin siihen. nyt siitä on kaks vuotta about kun sieltä aasiasta lähettiin. isä kertoo tiivistetyn tarinan loppuun.

en osaa oikein reagoida mitenkään siihen mutta hymyilen ja hymähtelen jotain kivan tapaista.

isä: no mutta, haluutteko vielä istua täälä vai lähetäänkö menee? hän kysyy taputtaen käsillään pöytää.

pääsemme autolle asti ja kun kaikki olemme rojahtaneet jälleen autoon isä jatkaa kysymyksiään.

isä: haluutteko käydä tässä välissä meillä kotona vähän lepäämässä jos sitte illemmalla lähettäis kiertelee vähän kaupunkia tai jotain muuta vai jaksatteko tästä heti lähtee kierrokselle?

minä (Aleksi): käydään kotona eka, mä ainaki vaadin päikkärit. vastaan katsomatta Olliin. tuntuipa hassulta sanoa "koti" sillä eihän se ole minun kotini. vain isän koti.

isä: sehän sopii.

matka on hiljainen. kaikki ovat ehkä aavistuksen väsyneitää. Olli varsinkin on ollut erityisen hiljanen mutta ehkä tilanne on muutenkin hänelle vähän vieras.

havahdun siihen kun auto kaartaa tiukan mutkan ja sammuu. nukahdin ilmeiseti jossain kohtaa matkaa mutta nyt olemme saapuneet perille isän talolle.

isä jatkaa kohteliaisuuksiaan ja avaa minulle takaoven noustessaan ajajan paikalta sillä istuin hänen kanssaan samalla puolella. kierrän auton takaa Ollin luokse ja vierekkäin kävelemme isän perässä tiilinpunaisen talon etuovelle.

eteisessä odotan että Olli on avannut kengännauhansa jotta en vahingossa huido häntä samalla kun itse suoritan toimenpidettä.

kun kaikki me kolme olemme saaneet ulkovaatteemme naulakkoon isä lähtee ohjaamaan meitä kohti keittiötä.

isä: saatte kyl kattella tätä taloa ihan rauhassa miten haluutte mutta näytän teille ensin meijän vierashuoneen jos sopii. hän selitää samalla kun olemme saapuneet keittiön takana sijaitsevaan sopuisan kokoiseen harmaa painoitteiseen huoneeseen. meille on selvästi pedattuna sänky valmiina.

isä: mä tosiaan oon laittanu teille puhtaat lakanat, kai te siis yöksi jäätte?
isä varmistaa kääntyessään puoleemme.

minä (Aleksi): joo toki. vastaan hymyillen eikä Ollillakaan näytä vastalauseita olevan. tosin niinhän me aikaisemmin jo pakkasimmekin yö kamppeet reppuun.

isä: mä jätän teiät nyt kahden ja taidan itekkin mennä päiväunet ottamaan mutta niinku sanoin niin tutkiskelkaa taloa rauhassa ja katotaan jos vaikka parin tunnin päästä jaksetaan tehä jotain. isä kertoo samalla kun valu hitaasti huoneestamme ulos.

hetken on hiljaista. heittäydyn pian sängylle makoilemaan. Olli jää seisoskelemaan sängyn viereen.

minä (Aleksi): tuu tänne!
Olli mumisee jotain epämäärästä vastauksena ja kaivaa repustamme olettaen laturia puhelimelleen.

Olli: mä en ois välttämättä jaksanu jäädä yöks. hän aloittaa kertomaan. yllätyn.

minä (Aleksi): ai, no olisit sä voinu äskenkin jo heti sanoa mut voidaanhan me mennä nyt tai myöhemmin sanomaan iskälle että meillä olikin jotain muuta menoa joka oltiin unohdettu.

Olli: no ei mul mitää menoo oo mut tuntuu vaa tosi tyhmält olla mukana tääl ku emmä pääse yhtää näihi teijä juttuihi mukaan. Olli sanoo jo jokseenkin ärsyyntyneen kuuloisena.

Olli: mut te varmaa voitte heittää mut junalle nyt viel illal samal jos käytte jossai ja sä voit yksin jäädä yöks.
Olli jatkaa.

minä (Aleksi): a-anteeks emmä tajunnu yhtää et sul on yksinäistä meijän seurassa. hämmennyn Ollin äänensävystä.

Olli ei enää vastaa mitään minulle.

ehkä hän on vain väsynyt ja muuttaa kyllä mieltään vielä jos saa nukkua hetken. käännyn poispäin Ollista kyljelleen kohti tyhjää seinää ja yritän nukahtaa. tunnen hetken päästä miten Olli istahtaa sängyn toiselle laidalle. nukahdan.

sanoja: 646