ulkovalomme syttyy kun kävelemme vielä lähemmäs valkoista kotiovea. mietin pitäisikö sanoa jotain, vai kääntyä ja avata vain ovi ja kävellä sisään. päädyn kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
minä (Aleksi): sä voit jättää kengät siihen vaan ja mä voin ottaa sun vaattet. ulkovaatteet siis.
lisään perään osittain vitsinä osittain vain sen varalta että Olli tulkitsisi muuten tilannetta entistä oudompana.
Olli ei sanonut mitään teki vain niin kuin sanoin. voi hitto oliks toi vähän ahdistava läppä, mietin. kävelin eteisen kokovartalopeilin ohi samalla vilkaisten sinne ja jollain tavalla blondeja lyhyitä hiuksiani vähän haroen sormillani tai kai sitä enemmän pörröttämiseksi voisi kutsua.
olen kävelemässä suoraan yläkertaan huoneeseeni niin kuin normaalisti yksin tekisin kunnes muistin jälleen että perässäni kulki toinenkin ihminen. ehkä olen jo vähän rentoutunut tilanteeseen nähden kun pääsi tuollainen hetkellinen unohdus käymään.
minä (Aleksi): mun huone on yläkerrassa mutta olisitko sä halunnut jotain syötävää tai juotavaa?
Olli: en mä tarvii kiitos.
saan vastauksen joka kuulosti kovin viralliselta. huomaan samalla Ollin jälleen arvioivan kotiamme, tällä kertaa sisältä katsoen. kotimme on suht vaalea ja kompakti vaikka omakotitalo onkin. tällähetkellä myös yllättävän siisti. sisustukeemme kuuluu yleensä kuihtuneita kukkia ja joka puolelle tarttuneita koirankarvoja mutta äiti on tainnut siivota vasta. en osaa tulkita Ollin ilmeistä mitään ja toteankin helpoimmaksi vain jatkaa matkaa yläkertaan.
kävelen edellä ja Olli on takanani portaissa. pääsemme ylös ja huoneeni on melkein portaita vastapäätä. tartun harmaaseen ovenkahvaan ja avaan vaalean huoneen oven mennäksemme sisälle. järkytyn lähes itsekkin seistessämme ovella kun huomaan likaisen pyykkikasan ja useammat tiskiin matkalla olevat astiat lattialla. voi hitto en mä tonne kehtais Ollia viedä. mietin samalla kun pitäisi olla jo seuraava suunnitelma valmiina.
en ole kovin tarkka huoneestani. sielä kuitenkin yleensä on vain minä ja toisinaan myös koiramme. varmaan viihtyy sielä juuri tiskien takia. äiti ei pidä siitä. ja isä ei asu kanssamme. hän asuu eri kaupungissa kokonaan. en käy sielä kovin usein. koska äiti ei päästä. tykkäisin enemmän asua sielä mutta näin on jo monta vuotta ollut.
minä (Aleksi): öm sori mulla on lattialla vähän tavaraa mä siivoon ne tosi nopee sä voit mennä kuitenki jo sinne, jos uskallat.
sanon ja tajuan miten hölmöltä kuulostin jälleen. tää nyt vaan oli ensimmäinen asia mitä suustani pääsi tähän kohtaan. olisipa mulla joskus parempi tilannetaju.
sanoja: 357
YOU ARE READING
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
