Aleksin nk.
äitillä käymisen jälkeen mulla on ollu ihan ku "sisäiset patterit" loppu. ei mua harmita mikään. kai. väsyttää. väsyttää kokoajan. nukkuminen ei auta. jokainen asia mitä mun pitää tehä vaatii ponnistelua. se että saan itseni ylös päikkäreiltä, se että jaksan ajatella mitkä vaatteet puen tänään ja se että kävelen keittiöön hakemaan ruokaa. aivan kaikki. en oo sanonu Ollille vielä mitään. kyl mä tiiän että jossain kohtaa pitää kertoo mitä mä tunnen. muttakun puhuminenkin vaatii ponnistelua. onneks Olli on kärsivällinen. mailman paras poikaystävä. onneks Ollin rakastaminen ei vaadi mitään. se tunne on läsnä kokoajan.
kaveriporukan kanssa soittelu on vieny ajatuksia muualle. tosin en oo edes varma onko mun ajatuksissa liikkunu mitään. harmaa pilvi vaan. viha äitiä kohtaan. sen sanat toistuu mun päässä. varsinkin iltasin. mikä siinä onkin että sillon aivot kelaa joka ikistä vaikeeta asiaa todella tehokkaasti mutta päivisin hidastuu taas. siltikin, oon piristynyt. ainakin vähän.
soittettiin Nikon uutta biisiä "Pitfalls" läpi muutamia kertoja ja muokkailtiin sitä vähän sopivammaks meille kaikille. nyt pitäis hioo vielä sanat. yks säkeistökin ehkä keksiä vielä lisää. Joel, Joonas ja Olli ei oo tällähetkellä kovin luovalla tuulella. ne on jossain ihme humalassa ilman alkoholia. räkättää vaan kusisille vitseille ja oikeestaan vähän kaikelle kippurassa huoneen toisella puolen. musta alkaa tuntumaan että niistä ei tänään enää oo soittelemaan mutta Niko sensijaan on nyt hyvässä biisinkirjotus flowssa.
katselen hetken Nikoa. hän istuu rumpujen edessä kynäpenaalin ja paperikasan kanssa. liikahdin omalta paikaltani lähemmäs häntä.
minä (Aleksi): saanko katsoa? kysäisen samalla kun osoitan muutamaa valmiin näköistä nuotti paperia.
Niko nyökkää ja ilmeisesti samaan aikaan saa taas uuden idean sillä kynä alkaa viuhuamaan nopeaa tahtia.
"now the sun's gone down. now the air is heavy. this is where the shadows come out. but I ain' t scared, i'm ready"
luin kohdan uudelleen. kolmesti. mieleeni eksyi rytmi. aloin hyräilemään. hyräilin ja lauloin hiljaa muutamia sanoja pätkästä. Niko lopetti kirjoittamisen.
Niko: kovempaa. hyräile vähän kovempaa. Niko katsahti minuun ja viittoi käsillään innokkaana.
tein niinkun Niko pyysi.
Niko: ihan hiton hyvä! koitetaan saada toi kirjotettua ylös!
minä (Aleksi): saanks mä kysyy mikä tää on? tai et onks tää jatkoa Pitfallssille vai joku muu?
Niko: no ei tää oo vielä oikeestaan mikään. ei se ainakaan Pitfalssiin oo menossa nyt ainakaan ku sä keksit siihen noin hyvän rytmin!
punastun hieman Nikon hymyillessä minulle.
Niko: mä olin kerran viime syksynä junassa. taivas oli ihan vaaleenpunasen oranssi ja sit mun päähän vaan tuli jostain toi laini. kirjotin sen sillon samantien mun puhelimen muistiinpanoihin. se jäi sinne kummittelemaan enkä oo koko talvena keksiny sille jatkoa vaikka aina välillä oon koittanu. mut nyt kun siihen on potentiaalinen rytmi niin uskon että se vois lähteäkkin!
Niko kertoo.
Niko jatkaa toista biisiä. jään pyörittelemään mielessäni rytmiä ja Nikon keksimää alkua. en oo koskaan kirjottanut biisiä mutta Niko on selvästi inspiroiva tyyppi. hetken kuluttua keksinkin jotain.
minä (Aleksi): our stories end but... minun on pakko sanoa sesamantien ääneen jotta en unohda keksimääni jatkoa.
JE LEEST
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfictie"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
