kävelemme johonkin. emme ole suunnitelleet minne. pian olemme jo kaupungin laitamilla. hyräilen biisiä. huomaan sen olevan sama levykaupan I was made for lovin' you-Kiss. ilta alkaa hämärtää.
huomaan Ollin jälleen katselevan minua välillä. hän yhtyy hyräilyyn pian myös.
Olli: säkin kuulit sen.
minä (Aleksi): joo. aika söpö biisi. aattelin heti sua kun kuulin sen.
kerron ja hymyilen.
Olli pysäyttää minut jälleen.
Olli: pitäskö meijän nyt silleen kahden keskisesti virallistaa tää.
otan Ollin kasvot käsieni väliin hellästi ja suutelen häntä uudestaan. tällä kertaa pitkään. Olli vastaa suudelmaan lämpimästi. hän ottaa minut halaukseen. tunnen pienen näykkäisyn huulessani. siitä ei kulu kauaa kun vähän erkaannumme toisista. molempien posket ovat tulipunaiset. se oli ihanaa. en voi tarpeeksi edes kuvailla.
Olli ottaa minut reppariin kun jatkamme matkaa. hyräily jatkuu ja muuttuu pian laulamiseksi. laulamme kovaan ääneen ja Olli hyppelee eteenpäin. nauran. nauru tulee sydämmestäni. aidosti. vastaan tulee jää alue. se ei ole mikään yleinen luistelu paikka mutta olen pienenä käynyt sielä isän kanssa luistelemassa.
Olli laskee minut varovasti alas ja lähtee sitten liukastelemaan jäälle. otan vähän vauhtia ja liu'un perään. pitkälle Ollin ohi.
Olli yrittää kovasti pysyä perässä mutta liukastuminen ei ole kaukana. nauran hänelle. hyväntahtoisesti. niin paljon että itse liukastun. nauran sille vielä enemmän. Olli saavuttaa minut. hän "kaatuu" päälleni mutta ottaa käsillä niin vastaan että se on oikein hallittua. suutelemme jälleen. maassa makoillen. perhoset lentelevät vatsassani villimmin kuin aikaisemmin jos se edes on mahdollista.
taivas on jälleen tumma. kello on kuusi tai ehkä seitsemän. en tiedä. eikä sillä tässä maailmassa mitään väliä olekkaan. tämä hetki on se mihin voisin pysähtyä. pysäyttää ajan.
jäällä tulee kuitenkin kylmä. aikamme sielä vielä "luistelemme" eli liukastelemme kengillämme.
lähtiessämme palasimme samaa reittiä takaisin kaupungin suuntaan.
minä (Aleksi): saanko mä kertoa sulle jotain mistä ei olla vielä puhuttu. tavallaan ehkä aika tärkeetä sellasta.
Olli: tottakai, mitä vaan muru.
hän katsoo minua lievästi hymyillen.
minä (Aleksi): okei no en tiiä oonko vahingossa jotain jo sanonu mut no joo. mä alotan siitä kun sä tiiät jo että mun isä asuu eri kaupungissa.
minun on pakko pitää pieniä taukoja puheeni välissä sillä en ole suunnitellut tätä ihan loppuun. haluan selittää mahdollisimman selkeästi kerralla kaiken nyt kun tilaisuus tuli.
minä (Aleksi): no nii no siis vielä et oo tavannu mun vanhempia. mutta ennenkö tapaat äidin nii ehkä hyvä että sanon.
yritän päästä asiaan mutta se on vaikeaa. nypellän lapasiani hermostuneena.
Olli silittää kättäni.
minä (Aleksi): joo noniin mä yritän. äiti on persoona. niinkun iso sellanen. se on ihan mukava välillä. mutta sillä on vähän vihan hallinta ongelmia. yleensä mä oon sille elämässä epäonnistunu, epäkiitollinen kakara. se suuttuessaan on oikeestaan aika pelottava. se heittää mut välillä kotoota pihalle mutta en saa mennä isälle. en oo saanu viimeseen 10 vuoteen. se osaa olla myös väkivaltanen. harvemmin mulle, enemmän se heittelee tavaroita mutta on se niitä mua päin heittäny myös. saan sanottua. tämä oli ehkä tarpeeksi hyvä tiivistys tähän kohtaan.
en oikeastaan tunne sisälläni mitään kun kerron äidistäni. tämä on ensimmäinen kerta kun kerron siitä kellekkään. olen kovettanut itseni sisäänpäin kääntyneeksi osittain äidin takia. hän huutaa usein. en halua itkeä. silloin hän suuttuu ja huutaa tuplana. ei voi sietää sitä. sen takia ehkä olenkin niin herkkä muutoin.
Olli: voi rakas ei mulla riitä sanat sanomaan oikein mitään mutta sä oot aina tervetullut mun luokse. sä oot turvassa aina mun kanssa.
Olli antaa lyhyen halin.
minä (Aleksi): ja sit se toinen asia. sä oot ensimmäinen kuka tästä tietää. äitikään ei. se ei tiedä mun elämästä oikeestaan kun murto osan. oon tehny tämänkin eteen kaiken itse että sain diagnoosin. mulla on ahdistuneisuushäiriö. lievä sellainen.
sisälläni pistää. ensimmäistä kertaa koskaan ääneen sanottuna.
minä (Aleksi): ja lääkkeet siihen. todettiin about vuosi sitten.
en saa sanottua enää mitään järkevää.
Olli ei sano mitään.
minä (Aleksi): sano jotain Olli.
kyyneleet eivät ole enää kaukana.
Olli ottaa minut nopeasti uuteen halaukseen. tällä kertaa se kestää pitkään.
Olli: voi sua Aleksi. me selvitään yhessä. kaikesta.
hän kuiskaa korvaani.
muutama kyynel vierähtää poskeani pitkin alas. miten mulla on näin ihana poikaystävä. hän on varmasti osa syy siihen että elämässäni on tällä hetkellä menossa parempi vaihe kun aikoihin.
sanoja: 638
VOCÊ ESTÁ LENDO
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfic"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
