suihkun jälkeen tanssahtelimme takaisin Ollin huoneeseen. vaihdoin yö paidan eli reiden puoliväliin asti ulottuvan mustan t-paidan ja pomppasin sänkyyn. keräsin minuutin verran energiaa jotta pääsisimme lähtemään kohti alakertaa.
Olli heitteli jääkaapista iltapala tarvikkeita pöydälle. menin kaivelemaan leipä vaihtoehtoja. homeisia paahtoleipiä. nostin pussin kahdella sormella. irvistin tahattomasti ja heitin pussin roskiin.
Aleksi: meijän pitäis ehkä käydä kaupassa tässä lähiaikoina.
vinkkaan Ollille.
Olli: onks lähiaikoina niinku tänää vai huomenna?
Aleksi: nopeempi parempi.
naurahdan katsellen kahta puoli kovaa ruisleivän känttyä pussissa.
päätimme lähteä 24h prismaan samantien. kello on 23.00 kun olemme saaneet ulkotakit vedettyä niskaan. kävin myös vaihtamassa hupparin sekä kollarit Ollin huoneessa.
lähdemme ulos yhdessä mutta Ollin täytyy palata hakemaan vielä jotain sisältä.
jään rappusille seisomaan yksin. hiljaista. suuntaan katseeni kohti taivasta. muutamia pilviä ja pieniä tähtiä. hetki ei ole pitkä mutta sitäkin nätimpi.
kuulen Ollin takanani kun ovi aukeaa ja pian hän kävelee ohitseni napaten käteni omaansa.
meillä ei ole kiire. kadut ovat tyhjiä. välillä hyppelemme käsikkäin, vuorotellen hypimme toistemme reppuselkään, välillä pysähdymme katsomaan nättiä taivasta ja ohi mennen muutama pusukin saattaa vaihtua.
Prisman valot näkyvät jo. yksi valoista välkkyy. parkkipaikka näyttää autiolta. pyörätelineissä on yksi pyörä josta puuttuu takapyörä.
kävelemme kohti pääovia. hitaasti liukuovet avautuvat. Prismassa soi vielä joulu soittolista. suunnistamme kohti leipä osastoa mutta matkalla eksymme leluosastolle.
suuressa laarissa on isoja vaaleanruskeita sekä vaaleanpunaisia nalle ja yksisarvis pehmoleluja. en voi vastustaa kiusausta hypätä sinne. katson Ollia ja hänen ilmeensä näyttää siltä että hän tietää mitä aijon tehdä.
pehmoleluja oli yllättävän paljon ja painun yllättävän syvälle niiden sekaan. nään Ollin kurkistavan laidan yli hymyillen. hän tarjoaa kättään. en pääsisi muuten ylös.
Olli näkee keinuhevosen. hänen silmänsä suurenevat. nauran hänelle ja hän lähtee päättäväisenä kävelemään sen luokse. Olli asettuu istumaan ja ottaa vauhtia. Olli näyttää niin suloiselta. hymyilen hänelle ja leikkisästi työnnän hänelle vauhtia.
viimein pääsemme leipä osastolle. kumpikaan ei ottanut koria joten ahdamme syliin kaikki tavarat hyvin epäloogisesti jotta kaikki varmasti tippuvat jo matkalla kassalle.
valitsemme itsepalvelu kassan. pian olemme jo ulkona ja Olli kantaa kauppakassiamme. kello on 01.00 kun taaperramme edelleen kaduilla.
Olli: minkäköhän nimisiä noi tähdet on. hän aloittaa pohtimaan ääneen.
minä (Aleksi): en tiiä mutta noi yhet tähdet muodostaa ihan kyrvän näkösen kuvion. purskahdamme molemmat nauruun. kyllä, olemme näin lapsenmielisiä.
Olli: no siis joo en voi kieltääkkään. jatketaan nyt vaa äkkiä matkaa.
Olli nauraa.
lumi narisee kenkiemme alla. pakkanen on selvästi kiristynyt yötä kohden.
minä (Aleksi): kato! tosi vaaleita revontulia! rikon hiljaisuuden hihkaisemalla.
Olli: nätit! mä en oo koskaan nähny livenä edes noin haaleita!
Olli kertoo.
minä (Aleksi): mä haluisin nähdä joku päivä vielä sellasia tosi värikkäitä. jotain muitakin värejä kun vihree. vaikka onhan nekin tosi kauniita. ja revontulien räiskyvä ääni on jotenki tosi rauhoittava. hymyillen siirrän katseeni taivaalta Olliin.
minä (Aleksi): tarviitko kanto apua tohon kauppakassiin? tajuan kysyä Ollilta kun jatkamme jälleen matkaamme.
Olli: en tarvii kiitti. Olli vakuuttaa korjaten samalla hieman sormiensa asentoa kantokahvassa.
Ollin talo alkaa olla jo lähellä. tai kai sitä voi jo pian sanoa meidän taloks kun ollaan yhessä asuttu 24/7 useemman viikon ajan eikä Ollin vanhemmatkaan oo kotona olleet. ootan tavallaan ihan innolla heidän tapaamista. ei olla puhuttu Ollin vanhemmista paljoa, mutta uskon että ne on mukavia kun on Ollin kaltasen täydellisen pojankin kasvattaneet.
hyppelen edellä ulko ovelle muutama porras kerrallaan jotta voin avata oven Ollille valmiiksi eikä hänen tarvitse laskea kauppakassia maahan välissä.
pääsemme keittiöön asti ja Olli nostaa kassin ruokapöydän päälle. siihen se kauniisti sisältöineen leviää. Olli asettuu lähemmäs jääkaappia ja ojennan hänelle vuorotellen ostoksiamme.
appelssiinimehua, oivariinia, valmiiksi viipaloitu ananas ja niin edelleen.
vihdoin pääsemme syömään iltapalaa. päätämme mennä siitä suoraan nukkumaan sillä seuraavana päivänä olisi ihan suotavaa olla virkeänä tapaamassa isääni.
sanoja: 597
YOU ARE READING
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
