16. Loputonta söpöilyä

37 2 0
                                    

Ollin nk.

kun Aleksi herää uudestaan katson häntä hymyillen.

minä (Olli): huomenta muru.
sanon osittain vahingossa osittain tarkoituksella.

Aleksi: huomentaaa.
hän vastaa silmät vielä vähän unessa hymyillen.

pian hän on lähdössä vessaan. pidämme käsistä kiinni. tiukennan otettani hieman juuri ennenkun kätemme irtoaa ja vedän häntä takaisin sänkyyn.

minä (Olli): tuli kylmä. älä mee.
sanon samalla kun Aleksi varovaisesti kaatuu takaisin päälleni.

otan hänet halaukseen. hänen hiuksensa tuoksuvat hyvältä. Aleksi piirtelee käsiini. hänen kosketuksensa tuntuu hyvältä.

Aleksi: nyt mun on pakko mennä haluun pestä hampaat.
hän sanoo lempeästi jonkin ajan kuluttua.
päästän hänet hitaasti lähtemään ja jään itse tuijottamaan valkoista kattoa. katossa on yksi juliste. Kiss: in bändistä Peter Criss, tunnistan. juliste on selvästi moni osainen keräily juttu, mutta katossa on vain yksi osa.

Aleksi palaa takaisin. olen jo vaihtanut vaatteet. tai oikeastaan vetänyt Aleksin paidan päälle oman saman harmaan hupparini kuin eilen.

Aleksi: aamupalaa?
hän kysyy vielä aamuisella äänellään.

kävelemme alakertaa kohti. katson olohuoneen kelloa joka näkyy portaisiin. 13.00.

Istahdamme ison valkoisen ja pyöreän keittiöpöydän ääreen. Aleksi on nostellut jääkaapista aamupala tarvikkeita pöydälle.

minä (Olli): koska sun vanhemmat oli tulossa kotiin?
kysyn.

Aleksi: äiti tulee huomenna sunnuntaina. ja no isä ei oikeestaan edes asu meijän kanssa. se asuu toisessa kaupungissa.
saan vastauksen.

minä (Olli): tehäänkö jotain kivaa tänään?
ehdotan.

Aleksi hymyilee vastauksena.

Aleksi: niinku mitä?
hymy jatkuu.

minä (Olli): en mä tiiä. jotain kivaa vaan. mennää kaupungille tai Porkolle soittamaan tai jotain. heittelen muutaman idean.

Aleksi: käydään siin yhessä levykaupassa!
hän innostuu.

Aleksi: mä en ehkä vielä oo valmis menee Porkolle. tai kun en tunne sitä ihan täysin ja se oli sielä bileissä. mua mietityttää vähän se eilinen vieläkin.
hän pyörittelee vaaleannpunaista kahvikuppiaan vähän hermostuneen näköisenä.

minä (Olli): joo tottakai sopii ja ymmärrän. katotaan joskus toiste jos haluut tulla meijän mukaan. Porkolla on niiden kodin autotallissa sellane pieni musa studio.
päätän kuitenkin jatkaa vähän kertomista.

Aleksi hymyilee pienesti ja nopeasti.

kello on jo lähempänä puolta kolmea kun alamme valmistautumaan lähtöön. tai valmistautumaan ja valmistautumaan. suurin osa ajasta menee söpöilyyn.

Aleksi asetteli harmaata kaulahuiviaan päälle. otin niiden päistä kiinni ja vedin häntä lähemmäs itseäni. irrotin toisen käteni ja silitin peukalolla hänen poskeaan. hän kaivautui syvemmälle huiviinsa ja näin miten hänen silmänsä loistivat. niin kauniit, merensiniset silmät.

Aleksi: nii eks me kävelläkkin sinne? pari kilometriä matkaa.
hän keskeytti hetken kun sain ihailla maailman näteimpiä ja vangitsevia silmiä lähietäisyydeltä.

nyökkään.

poistun talosta edellä. Aleksi jää säätämään oven kanssa jotain. kävelen hitaasti eteenpäin pihatietä. kun kuulen Aleksin lähtevän kävelemään narisevalla pakkaslumella käännyn ympäri ottaen pari hyppely askelta ja ojennan käteni hänelle. Aleksi hyppelee samanlailla kun minä luokseni ja ottaa kädestäni kiinni. hyppelemme pihatien päätyyn asti yhdessä kunnes meitä rupeaa naurattamaan. kuinka höpsöltä kaks teini poikaa näyttää hyppelemässä käsikädessä. mutta ei mua haittaa vaikka joku olis nähnytkin. mun on hyvä just tässä ja nyt.

matka taittuu hyvässä seurassa nopeasti. kaupungissa on jonkin verran porukkaa. huomaan kun Aleksi puristaa kättäni vähän lujempaa. katson häntä. hänen katseensa on kiinnittynyt johonkin kauemmas.

Aleksi: toi on se.
hän kuiskaa.

minä (Olli): mikä? kuka?
olen vähän pihalla.

Aleksi: yks niistä.
hän kuiskaa vaikka tyyppi tosiaankin on aika kaukana.

minä (Olli): ei hätää mä oon sun kanssa etkä sä jää yksin. kato levykauppa näkyy jo.
käännän hänen huomionsa muualle.

portailla pyyhimme vähän kenkiämme ruskeaan logo mattoon ennen kun astumme sisään. kello ovessa kilahtaa. ketään ei näy sisällä mutta kauppa on auki joten päätämme jatkaa peremmälle.

sanoja: 505

Viimeiset tähdet taivaallaWhere stories live. Discover now