ensimmäinen leffa loppui kello oli 17.00. päätimme aloittaa heti toisen osan sillä tänään ei muutakaan tekemistä ole. enkä valita. tämä on ihanaa. maailman parhaan poikaystävän turvallinen syli.
minua väsyttää vähän. Ollin silittely ja lämmin syli. muuta en tarvitse. välillä silmäni painuvat kiinni. kuuntelen silti leffaa. havahdun siihen että kasvoillani on kokoajan pieni hymy. se hymyilyttää minua vielä enemmän. onneksi minulla on Olli. en tiedä miten olen selvinnyt elämässä ilman ketään. äiti on niin monesti jo huutanut minulle miten kukaan ei koskaan tule haluamaan minua että alitajunassa vähintään aloin itsekkin siihen jo uskomaan. mutta tämän jälkeen kun olen saanut tutustua Olliin, en ainakaan selviäsi enää ilman. ajattelen.
Olli laittaa leffan pauselle.
Olli: sori lämpöpatteri mut mun on nyt pakko käydä kusella.
hän sanoo ja pörröttää hiuksiani niin että ne sotkeentuvat aivan totaallisesti.
siirryn sen verran mitä on pakko ja Olli nousee sängystä ylös.
vilkaisen puhelintani kun Olli on vessassa. ei ilmoituksia. ei viestejä. ei soittoja. onneksi. pelkään että äitini laittaisi viestiä tai yrittäisi soittaa. en halua vastata jos niin käy. akkua näyttää olevan 18%. äh ei vittu, ei mulla oo laturia. sanon ääneen itsekseni.
Olli palaa pian vessasta ja kysyn häneltä laturia lainaan.
Olli: joo siinä mun yöpöydän ylemmässä laatikossa pitäis olla semmonen valkonen aika lyhyt.
hän kertoo ja samalla jää pöyhimään vähän sänkyä ennenkun tulee takaisin paikalleen.
kumarrun pöydän luokse ilman että nousen sängyltä ja tartun metalliseen yöpöydänkahvaan.
mitä hittoa. miten en oo tienny.
ensimmäiset ajatukset tulevat päähäni kun nään laatikon sisällön.
totta tosiaan sielä on laturi mutta myös puoliksi tyhjä sininen rööki aski ja valkonen nuuska kiekko jonka kansi on hieman auki. hyi vittu mikä haju. mietin.
pitäisikö kysyä Ollilta jotain. haluan tietää. mutta en kehtaa. toisaalta miksi en kehtaisi. mietin ja huomaan samalla että Ollikin on ehkä huomannut kun jähmetyin paikalleni vain tuijottamaan laatikkoa. ehkä hän ei muistanut itsekkään sen sisältöä. tosin pistävää hajua ei voi myöskään ohittaa. se leviää samantien koko huoneeseen.
otan laturin ja työnnän laatikon nopsaa kiinni. näen Ollin katsomassa minua kun käännyn takaisin kysyäkseni pistorasiasta ja siirtyäkseni takaisin syvemmälle sänkyyn jatkaaksemme leffaa.
minä (Aleksi): onks tässä sängyn lähettyvillä pistorasiaa?
saan yllättävän luonnollisesti kysyttyä.
Olli: joo mä voin laittaa anna vaan mulle.
hän vastaa vähän hassulla äänensävyllä. se on ehkä jännittynyt jos oikein osaan tulkita.
onkohan sängyn allakin käytettyjä nuuska pusseja ja tupakan tumppeja.
ajattelen samalla kun odottelen että Olli on saanut laturin seinään. hän nimittäin "roikkuu" sängyltä pääalaspäin ja hakee pistorasian kohtaa jos ei nyt aivan sängyn alta niin hyvin läheltä sitä rajaa.
minä (Aleksi): kiitos.
sanon lyhyesti ja otan johdon pään vastaan Ollilta.
Olli: joo no jatkettaisko leffaa?
hän kysyy katsomatta minuun.
keskustelu vaikuttaa yhtäkkiä akwardilta. tönköltä. hyi pois tämä tunne, haluan siihen samaan tunteeseen kun vajaa kymmenen minuuttia sitten kun vielä makoilin Ollin sylissä. minua jopa puistattaa nyt.
minä (Aleksi): joo jatketaan.
vastaan vilkaisten Olliin ja siirtämällä siitä pian katseeni harmaisiin lakanoihin.
tavallaan minun ei tee mieli mennä Ollin syliin. minua ällöttää suunnattomasti ajatus röökistä ja nuuskasta. mutta kyllä minä olisin sen haistanut jos Olli polttaisi. ja pussatessa kyllä nuuskankin huomaisi. ajattelen järjellä. hirveää tämmönen "epätietoisuus". tosin voisinhan minä selvittää koko asian yhdellä kysymyksellä hyvinkin nopeasti. en kuitenkaan tee sitä.
päätän nojautua hiljaa takaisin Olliin. hän vaivihkaa alkaa taas hennosti silittämään hiuksiani. enää minua ei hymyilytä koko aikaa. eikä silmät tunnu painuvan kiinni. minun tekee mieli koko ajan vaihtaa asentoa. en kuitenkaan tee sitä. tässä on hyvä. luulisin. olis varmaan tossa Ollin vieressäkin.
pian saan kuitenkin uppouduttua jälleen leffaan. rööki ja nuuska jäävät alitajuntaan vain kummittelemaan.
sanoja: 545
ČTEŠ
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfikce"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
