Ollin nk.
käytiin tänään aamulla hakemassa Aleksin äitiltä kamoja Aleksille. se ei menny kovin hyvin. oikeestaan ihan päin helvettiä. päästiin takas meille kuitenki lopulta.
kävely matka oli hidas ja hiljainen. ei vaihdettu sanaakaan. mun päässä ainakin kaiku vaan Aleksin äidin sanat ja voisin kuvitella että niin Aleksinkin. haluisin puhua Aleksin kanssa mutta haluun että se tekee alotteen sitten kun on itse valmis jos se niin haluaa tehdä. sille tää kuitenkin on oletettavasti vielä vaikeempi tilanne.
kun me päästiin takasin meille niin Aleksi asetteli joitain sen kamoja vähän "paikoilleen" ja meni sen jälkeen takasin nukkumaan. aikasin me tosin herättiinkin että en sinänsä ihmettele jos väsytti. Aleksi ei kuitenkaan sanonut mitään. se vaan otti peiton ja heitti sen päälleen ja käänsi kasvonsa kohti seinää. nyt mun vierestä kuuluu vaan söpö tuttu tuhina. Aleksi tuhisee nukkuessaan. se on rauhottavan ja söpön kuulosta. en tajuu miten jostain voi lähteä niin söpö ääni nukkuessaan.
haluisin koittaa piristää Aleksia tekemällä yhessä vaikka jotain kivaa loppu päivänä sitten kun se herää. mut toisaalta en tiiä mitä Aleksi haluu tehä vai haluaako mitään. nukkuuko se vaan koko päivän mielummin ohi vai jaksaiskohan se lähteä vaikka Joonakselle soittelemaan. se ainakin tehokkaasti vetäis ajatukset muualle.
päätän laittaa Joonakselle viestiä.
minä (Olli): mikä meno tänää?
Joonas: mitäs täs, Niko ja Joel on tulos yöks. perseilyä siis koko ilta salee luvas.
minä (Olli): ilmotan mut ja Aleksin mukaan!
minä (Olli): tai siis kysyn viel Aleksilta jaksaahan se sit kun se herää päikkäreilt. oli aika railakas aamu.
Joonas: ootko varma et vaan teijän aamu oli railakas... ettei vaan ollu jo eilis ilta...
minä (Olli): nooo.. muistikuvat ovat hatarat. vitsailemme muutaman lauseen verran Joonaksen aloituksesta.
Aleksi säpsähtää vieressäni. hän käännähtää minuun päin ja ilmeestä päätellen vähän säikähtää. katson häneen ja päätän vienosti hymyillä.
Aleksi: hyi vittu näin äitistä painajaista. onneks sä oot siinä.
hän sanoo enkä voi olla hymyilemättä. eikös kuka vaan haluais kuulla noi sanat.
Aleksi siirtyy syliini ja näpertelee hetken paitani reunaa samalla kun minä silitän hänen hiuksiaan ja selaan toisella kädellä puhelintani.
Aleksi nukahtaa uudelleen. tai niin oletan sillä näprääminen loppuu. silitän edelleen hänen hiuksiaan. ne ovat sileät ja pehmeät. suloinen tuhina alkaa taas pian.
seuraavaksi kun hän herää, sanon että hankin meille ainakin illaks tekemistä. kello on tällähetkellä 11.00.
suutani kuivaa. silmiä kutittaa. silmäluomet tuntuvat raskailta. minulla on hiki. hetkinen. missä kohtaa mäkin nukahdin. hyi vittu miten likanen olo voikaan olla. olosta päätellen ei ollu vartin päikkärit.
kuten oletin. kello näyttää 14.00. okei nyt on pakko ryhdistäytyä. mietin.
herätän Aleksin varovaisesti. tunnen hänen pienet liikkeensä kun hän herää sillä edelleen hän makoilee päälläni.
Aleksi: nukuinks mä? räjähtäneen mutta söpön näköinen poika kysyy minulta.
minä (Olli): no joo. 4 tuntia. mäkin vahingossa nukahdin kolme tuntia sitten. kerron hieman huvittuneena.
minä (Olli): mutta ennen sitä kerkesin myös hankkimaan meille tekemistä! muistan kertoa.
Aleksi: soittelemaan Porkolle? Aleksi kerkeää arvaamaan ennen kuin kerron asiaani loppuun. hänen ilmeensä on vielä ainakin mitäänsanomaton. ehkä hän kohta innostuu.
minä (Olli): bingo. jos siis jaksat ja haluut. katsahdan häneen lempeästi.
Aleksi: joo mennää mut mennää suihkun kautta. Aleksin innostus ei vieläkään kovin ainakaan kukoista mutta ehkä se tästä vielä. mietin.
ojennan käteni Aleksille jotta hänkin pääsee sängystä ylös minun jälkeeni. sänky on kyllä tosiaan pöyhitty läpikotaisin. peitot ovat tuhannen solmussa ja kolme tyynyä seikkailee ympäri sänkyä.
saavumme suihkuun. yleensä saamme suihku käynneistäkin tehtyä spesiaalin hauskoja kahdestaan mutta tällä kertaa Aleksi tyytyy vain peseytymään pikaisesti itsekseen omasta yrityksestäni huolimatta. kokeilin monta kertaa "tökkiä tikulla jäätä" puhaltelemalla saippuakuplia, tekemällä saippua kampauksen itselleni ja pörröttämällä Aleksin hiuksia mutta en saanut hänestä hädintuskin edes hymyä irti. ehkä tänään ei vaan oo kaikista sosiaalisin päivä. totean.
koitamme suihkun jälkeen hieman kuivata hiuksamme jotta ne eivät jäädy aivan pakkasessa kun matkaamme Joonaksen luo. vaate valintojemme jälkeen lähdemme taapertamaan talvisia katuja pitkin jälleen. odotan matkan aikana Aleksin aloitusta. että hän puhuisi. puhuisi mistä vain. kuuntelisin mielelläni.
matka on rauhallinen. taivas on pilvetön ja hämärä on jälleen laskeutunut. tuntuu kuin maailma ympärillämme olisi täydessä harmoniassa. on hiljaista. ilma on kylmä mutta lempeä. taivas on harmaa. katselen vuorotellen jalkojani ja vuorotellen taivasta. puhaltelen kylmää ilmaa suustani.
Aleksi kävelee kädet taskuissaan katsellen maata. kävelemme usean lumikasan ohi. minun tekisi mieli pysähtyä jonkun kinoksen kohdalle. ottaa Aleksia kädestä ja kaatua siihen vierekkäin. katselemaan kaunista maailmaa kaiken myrskyn keskellä. elämäämme tai etenkin Aleksin elämää minä tosiaankin kutsun myrskyksi. taivas näyttää siltä että tänään voisi näkyä tähtiä.
pian kuitenkin eräänlainen kirkas tähti näkyy jo edessämme sillä Joonaksen koti on enää noin 100 metrin päässä ja hänen huoneen ikkunansa hohtaa oranssina. hänellä on selvä tunnelma valaistus. kohta me tarvitaan meijän bändi treeneihin jo valo mies niin ollaan valmis pakkaus myytäväks keikoille. hymyilen omalle ajatukselleni.
sanoja: 763
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Viimeiset tähdet taivaalla
Hayran Kurgu"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
