heitän kaikki kolme tavaraani muovipussiin, tarkistan että puhelimeni on taskussani, heitän kaksi koristetyynyä pedatulle sängylle ja poistun yhden yön huoneestani. isä odottaa jo eteisessä takki päällä. vaikka ei meillä kiire ole mihinkään.
isä: loistavaa, mä oon jo valmis lähtemään!
hän hymyilee ja katselee kun sidon kenkiäni maassa istuen.
nappaan muovipussini vierestäni.
isä: onks toi keittiön roskis? isä erehtyy kysymään.
naurahdan ja vastaan: "ei, tässä on mun tavarat mitä mulla oli mukana"
isäkin naurahtaa.
isä: no ethän sä niitä tossa voi viedä kotiin takaisin. hän sanoo ja alkaa kaivelemaan hattuhyllyltä oletettavasti jotain parempaa kassia minulle.
isä: tossa. isä ojentaa minulle mustan kangas kassin mihin on kuvioitu jokin kasvi.
minä (Aleksi): ootko varma, voi mennä aikaa et saat tän takasin? varmistan vielä samalla kun varovaisesti kurotan ottamaan kassia isältä.
isä: joo ei sillä oo mitään väliä, omaks sä sen saat. meillä on noita ihan tarpeeks.
kiitän ja hymyilen. matkamme jatkuu pihatietä pitkin autolle. tartun harmaaseen auton oven kahvaan ja hyppään matalaan autoon.
matkaa on kulunut vajaa 10 minuuttia. autossa on radion alapuolella pieni kosketusnäyttö. huomaan siinä lukevan "bluetooth". avaan puhelimeni asetukset ja saankin puhelimeni yhdistettyä autoon. pian alkaa hiljaisella soimaan Slipknotin "Sulfur". hyräilen mukana. isä ei vielä edes huomannut mitään. ainakin hän jatkaa ajamista tekemättä tai sanomatta mitään ihmeellistä.
biisi vaihtuu Linkin Parkiin. nyt isäkin havahtaa musiikkiin. hän vääntää volume nappia kovemmalle.
isä: nonii, onkos tää sitä musiikkia mitä tekin soitatte ja kuuntelette? hän kysyy kiinnostuneen oloisena.
sisälläni läikähtää. on ihanaa kun joku on kiinnostunut ja kysyy jostain mulle tärkeästä jutusta. innoissani alan vastaamaan isälle.
minä (Aleksi): "joo! tää on myös sellanen artisti jonka keikalle olis ihan mahtava joskus päästä" kerron.
isä lisää vielä vähän ääntä ja jää itsekkin kuuntelemaan musiikkia, jopa vähän hytkyy sen tahtiin.
hymyilen ja jatkan itsekkin hyräilyä sekä heilumista.
kun biisi vaihtuu hieman rauhallisempaan alan taas kertomaan isälle.
minä (Aleksi): sanoin jo aikasemmin että ollaan käyty soittelemassa yhen Joonaksen luona jos muistat, niin sielä meijän kans on ollut myös yks Joel. se on ite kirjottanu yhen biisin. sen nimi on "Save me". nauhotettiin kerran kun soitettiin sitä. haluutko kuulla sen?
hassu kysymys, tottakai isä haluaa kuulla.
tuntuu hassulta kuunnella omaa soittoaan autossa. vittu miten siistiä ois kun joku päivä vielä meijän kokonaisen bändin tekemä biisi kuuluis radiosta. se on mun yks suurimmista unelmista. oon ihan varma että se joskus vielä tapahtuu. en vielä tiiä millanen bändi, mutta ei edes tunnu kovin mahdottomalta ajatukselta että siihen bändiin kuuluis tää tän hetkinen porukka minä. Olli, Joonas ja Joel ainakin. alan rummuttamaan sormillani jalkaani kuten se olisi sample alustani.
isä näyttää olevan hyvin innoissaan biisitä ja taputtaakin kun biisimme loppuu.
isä: siis tehän ootte vielä kymmenen kertaa taitavempia kun osasin edes kuvitella! hän innostuu ja katsoo minua leveä hymy kasvoillaan.
isä: teistä todellakin tulee vielä jotain suurta, jos vaan haluutte ja jaksatte tehä töitä sen eteen.
hän jatkaa tsemppaamista.
punastun enkä osaa vastata mitään isälle. hymyilen vain. tuntuu hyvältä saada omalta isältään kannustusta omaan tekemiseensä kun ei oikeen moneen vuoteen sellasta esimerkiks äitiltä sattumoisin oo tullut.
minun tekisi mieli taas laittaa Ollille viestiä. kertoa hänelle mitä isä sanoi. parempi jos hän olisi täällä. museo olisi varmasti hänellekkin unelma paikka. laitan spotifysta soimaan seuraavan biisin ja siirryn sen jälkeen Ollin ja minun viestikeskusteluumme. en kirjoita mitään. mietin hetken pitäisikö. en viitsi. nään Ollin käyvän paikalla. hänen nimensä alapuolelle ilmestyy teksti. menee hetki ennen kun hän poistuu paikalta. miettiköhän hänkin viestin laittamista. parempi vaan oottaa iltaan että voidaan soitella. toivottavasti hotelli huoneessamme on joku paikka missä voin soittaa ilman että isä välttämättä kuulee keskusteluamme.
taustalla soi Volbeat. lisään ääntä hieman ja suljen puhelimeni. sitä ei tarvii nyt. soittolista lempi biiseistäni pyörii taustalla, olemme päässeet moottoritielle. pieni auringon pilkahdus näkyy paksujen pilvien alta. minä ja isä vibailemme musiikin tahtiin. tämä on miltei täydellinen hetki, mietin itsekseni.
sanoja: 624
DU LIEST GERADE
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
