herään kevyeeseen koputuksen ääneen joka tulee makuuhuoneen ovelta. arvaan sen olevan isä joten silmiä avaamatta mumisen jotain sen tapaista että isä ymmärtää tulla sisään.
isä: ai sulla olikin vielä päikkärit kesken. pahoittelen. isä toteaa kun huomaa minun olevan kääriytyneenä syvälle suuren valkoisen peiton sisälle.
isä: aattelin vaan tulla kysymään kiinnostaisko teitä lähtee kattomaan tämmönen uus komedia/seikkailu leffa? hän kuitenkin jatkoi osoittaen samalla puhelimensa näytöllään näkyvää elokuvan kansikuvaa.
Olli: hei sori mut mul tuli yllättävä meno töihin vielä yövuoroon kun sielä on sairastapaus eikä ne saanu ketään muuta nii lupasin mennä. pystyisitteks heittää mut viel junalle?
Olli sanoo isälle vilkaisten samalla minuun sivusilmällä.
avaan silmäni ja nousen puoli istuvaan asentoon sängylle. esitän etten vielä olisi kuullut Ollin suunnitelmasta lähteä takaisin kotiin. aika hyvän valheen kyllä keksi, pakko myöntää mietin itsekseni. Olli ei tosiaankaan käy missään töissä. tosin tällä hetkellä minusta tuntuu että Ollista voi paljastua vielä vaikka mitä uusia puolia joita on vain "unohtanut" kertoa.
isä: no voi, sepä ikävää. olisi ollut kiva tutustua vielä paremmin mutta eipä tuollaisille yllättäville työjutuille mitään voi. isä vaikuttaa aidosti olevan harmissaan.
ihmettelen suuresti miten isä on oikeasti ollut äitini kanssa yhdessä monta vuotta. hehän ovat kuin yö ja päivä. tarkoitan siis kun isä on niin kohtelias ja äiti räjähdysherkkä. onhan isä nyt myöhemmin ajateltuna aina pienempänäkin ollut mulle ihan täydellinen isä mut ei sitä sillon oo niin ajatellut kun äitikin oli vielä lähes "normaali".
minä (Aleksi): joo no mut mua kyl kiinnostaa leffa. hymyilen isälle ja vilkaisen Ollia samalla sivusilmällä. jos hän aikoo olla minulle kylmä ihan yhtäkkiä niin kai mäkin voin samanlailla olla vaikka jossain syvällä tunnenkin piston.
Olli ottaa repusta minun t-paitani ja hammasharjani ja asettelee ne sängylle. hän on selvästi ottamassa repun mukaansa. se sopii vaikka ei hän lupaa kysykkään. saan varmasti isältä huomenna jonkin kassin omille tavaroilleni.
Olli: tarviiksä tän laturin? hän kysyy ilmeettömästi.
"joo" vastaan ja käännyn takaisin puhelimen näyttöni puoleen.
pian olemme valmiita lähtemään. ulkona on tullut jo pimeä. keltaiset katuvalot näyttävät erityisen kirkkailta. katselen matkalla juna-asemalle maisemia ikkunasta. näen siitä myös heijastuksen Ollin puolelle. hän on juuri ostamassa junalippuaan puhelimellaan.
parkkipaikalla teemme pienen mutkan kääntääksemme auton. Olli hyppää ripeästi ulos auton pysähdyttyä. ilmeisesti emme ole halaamassa tai muutakaan.
isä: hei hei sitten! toivottavasti tuut vielä toistekkin, hyvää työvuoroa!
isä huikkaa etupenkiltä Ollille.
minä vain nyökkään Ollille ja vedän suutani hieman hymyn suuntaan. se taisi jäädä ennemminkin vain viivaksi. Ollikaan ei sano mitään. työntää vain oven kiinni ja lähtee reippain askelin kohti portaita jotka vievät asemarakennukseen sisään.
YOU ARE READING
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
